Steve Rogers eli Kapteeni Amerikka ei ole koskaan ollut suosikkini mitä tulee supersankareihin, mutta pitihän se uusi leffa silti nähdä. 
Itse asiassa elokuva oli varsin hyvä. Koska kyseessä on Kapteeni Amerikan syntytarina, se sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin. Steve Rogers on heiveröinen nuorukainen, joka palavasti haluaa liittyä armeijaan, mutta joka hylätään aina fyysisistä syistä. Viimein hän pääsee mukaan kokeeseen, jossa erityisen seerumin avulla yritetään tuottaa supersotilasta. Koe onnistuu ja muutaman harha-askelen jälkeen Steve löytää paikkansa sotasankarina, joka taistelee erityisesti Punakalloksi kutsutun Johann Schmidtin johtamaa Hydra-järjestöä vastaan.
Luonnollisesti tarinassa on joitakin päivityksiä sitten sarjakuvamaailman. Yksi selkeimmistä (ja parhaimmista...) on Kapteeni Amerikan pakollisen poika-sidekickin Buckyn muuttaminen hänen parhaaksi kaverikseen ja aikuiseksi mieheksi. Näiden kahden välinen velisuhde toimii erinomaisesti tarinassa ja elokuvan tekijöiden rohkea päätös antaa Buckyn (ainakin päällisin puolin) kuolla sopii mielestäni erinomaisesti Kapteeni Amerikan maailmaan.
Se mikä tekee tästä erinomaisen sarjakuva-adaptaation on se, että elokuvassa on kunnollinen ja toimiva juoni, jossa ei ole pahoja aukkoja, hyvät näyttelijät (Hugo Weaving on aina yhtä mainio pahis!) ja paino erikoistehosteiden sijaan tarinassa. Koska elokuva myös pohjustaa ensi kesänä teattereihin saapuvaa The Avengers -elokuvaa tässä on ollut pakko tehdä joitakin varsin rohkeita päätöksiä. Jotta Kapteeni Amerikka voi selvitä nykyaikaan, täytyy elokuvan onnellinen loppu jättää väliin. Mielestäni se antaa elokuvalla erilaisen sävyn, joka sopii paljon paremmin sarjakuvamaailmaan kuin mitä monissa muissa sarjakuva-adaptaatioissa on saatu aikaiseksi.
Kapteeni Amerikka ei vieläkään ole supersankareista suosikkini, mutta tämä elokuva on selkeästi yksi paremmista sarjakuvaan perustuvista sellaisista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.