Yksin tämän kesän uusista sarjakuvia kankaalle siirtävistä elokuvista on DC:n Green Lantern. Päähenkilöksi on valittu Hal Jordan, DC universumin toinen Green Lantern ja oma suosikkini, joten se nyt ainakin oli varma, että oli arvostelut mitä tahansa, tämä leffa tulisi katsottua. 
Vaikka tarina onkin modernisoitu ja mietitty uudelleen elokuvakankaalle, se seuraa alkuperäisen tarinan perusideoita melko hyvin. Elokuvaa on kritisoitu juonen ohuudesta, mutta kun ottaa huomioon, että sen pitää kaikesta huolimatta esitellä maailmansa niin, että täysi ummikkokin pääsee mukaan, sanoisin, että ei ensimmäiseltä elokuvalta paljoa enempää voi odottaakaan. Hahmo ei kuitenkaan ole koskaan ollut yhtä suosittu kuin esim. Hämähäkkimies tai Teräsmies, joten katsojan ei voida olettaa olevan mitenkään tietoinen hahmon voimista tms. Kun sekaan heitetään pakollinen koulutusjakso (joka ajanpuutteessa jää melko viitteelliseksi...), niin itse oikeastaan kehuisin elokuvan tekijöitä siitä, että he eivät ole yrittäneet ahtaa liikaa tähän ensimmäiseen elokuvaan.
Kokonaisuus siis mielestäni toimii ja vaikka edellä mainituista syistä elokuva jää melko kaavamaiseksi, ainakin se välttää pahimmat suden kuopat. Vähän jäi vaivaamaan tiettyjen hahmojen stereotyyppisyys, mutta sama ongelma esiintyy kyllä alkuperäisissäkin tarinossa. Kun tekijät ovat nyt sitten tässä elokuvan kohdalla päättäneet pysyä varsin lähellä alkuperäistä, ei ole ollenkaan ihme, että jotkin alkuperäisen ongelmista laahaavat myös perässä.
Elokuva ei siis ole erityinen suosikki, mutta ei sen ihmeempi pettymyskään. Ainakaan yhtä allekirjoittaneelle ihan mieluista sarjakuvahahmoa ei missään nimessä ole menty pilaamaan täysin. Jos ja kun elokuvalle tehdään kaavailtu jatko-osa, päästään jännittämään miten homma oikeasti sujuu. Silloin kun ei tarvitse enää tuhlata aikaa asetelmien ja taustojen selittelylle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.