On viime aikoina tullut tavaksi tehdä niin, että kiinnostavan sarjan sattuessa eteen luen ekan kirjan ja jos päätän kerätä sarjaa, odotan, että kaikki kirjat on julkaistu ennen kuin luen sen kokonaan. Vähänhän siinä on riskiä, että tulee ostettua kokonaisuudessaan lupaava sarja, joka ei sitten lunasta toiveita, tai että ekan kirjan perusteella tylsähkö juttu olisikin parantunut edetessään, mutta luettavaa on niin paljon, että usean sarjan seuraaminen yhtäaikaa meinaa vetää pään sekaisin. Tällä tavalla saan sarjan luettua kokonaisuutena ilman, että joudun aina uuden kirjan ilmestyessä lukemaan kaiken uudelleen, koska en enää muista missä mennään. Mutta se selityksistä, aihe oli Chrono Crusade.
1920-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva sarja kertoo rinnakkaistodellisuudesta, jossa maailmassa on oikeasti demoneja. Niitä pitää kurissa mm. Magdalena-järjestö, joka on kirkollinen yhdyskunta, jonka tehtävä on juuri demoneja vastaan taisteleminen. Sarjan päähenkilöt ovat Magdalena-järjestön nuori jäsen Rosette Christopher sekä hänen sopimuskumppaninsa, sarveton demoni Chrono. Ilman sarviaan Chrono on voimaton, mutta voi imeä voimaa sopimuskumppaninsa elinvoimasta. Elinvoiman määrä on kuitenkin rajallinen, joten mitä enemmän Chrono käyttää, sitä lyhyemmäksi Roseten elämä käy. Yhdessä tämä parivaljakko etsii Roseten veljeä Joshuaa, jonka Aion-niminen demoni sieppasi vuosia sitten...
Astraalienergiaa, mystiikkaa ja seikkailuja sekoittava tarina on kaiken kaikkiaan varsin hyvä. Materiaalia olisi ollut pidempäänkin sarjaan ja jotkin kohdat nykyisessä pituudessaan ovat ehkä hieman typistettyjä, mutta tarina ja erityisesti hahmot ovat toimivia. Koska pääpaino on toiminnalla, sivuille on jätetty hyvin vähän ylimääräistä tilaa. Paikoitellen tämä täyttäminen on tehnyt kuvajäljestä hieman "busy"-oloisen, mutta yleisesti ottaen piirrosjälki on hyvää. Myös käännös on ihan käypä, samoin kuin pääosin painojälkikin.
Eniten ehkä hämää tarinan loppu, joka seitsemän osan mystiikan päälle tuokin demonit tavallaan täysin mundaaniin maailmaan, mutta toisaalta pidän ajatuksesta oikeastaan enemmän kuin alkupään kristillisestä tematiikasta. Teeman vaihtuminen lennossa on vain hieman outo temppu. Silti, sarjan perimmäinen teema, joka liikkuu ystävyyden, perheen ja yksittäisen ihmisen arvossa, ei missään välissä kuitenkaan muutu.
Kokonaisuus on siis viestiltään varsin lämminhenkinen ja mukava tarina, joka on kätketty toiminnan ja taistelun lomaan. Vaikka kyse ei olekaan sellaisesta tarinasta, joka saisi minut hyppimään ylös alas innosta, on se kuitenkin aivan luettava ja mukava.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.