James Sallisin saman nimiseen romaaniin perustuva elokuva kertoo nuoresta miehestä, jolle elokuvassa ei koskaan anneta nimeä, joka viettää päivänsä autoja korjaten tai stuntteja niillä ajaen ja yönsä pakoautokuskina, jolle maksetaan siitä, että hän vie rikoksen tehneet nopeasti ja ongelmitta pois rikospaikalta. Sen enempää en viitsi juonta kuvailla, koska muuten tulen paljastaneeksi koko elokuvan. Tämä on nimittäin niitä elokuvia, joissa ei tapahdua kauhean paljoa ja iso osa tapahtuneestakin jää katsojan tulkinnan varaan. Päähenkilö on hyvin vähäpuheinen ja niin on elokuvakin. Sen sijaan elokuvassa näytetään paljonkin.

Elokuva on jo saanut parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa ja erittäin ansaitusti. Tämä on niitä päällisin puolin yksinkertaiselta vaikuttavia tarinoita, joita voi katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan osaltaan siksi, että niin suuri osa elokuvasta tapahtuu katsojan korvien välissä. Tästä johtuen elokuvan jokainen katsontakerta on hieman erilainen, koska sen tulkitsee joka kerta hieman eri tavalla.

Elokuvassa on joitakin väristyksen aiheuttavia väkivaltakohtauksia, joilla on paikkansa tarinassa, mutta jotka saattavat ajaa joitakin katsojia poispäin raakuutensa takia. Toisaalta, elokuvassa ei mässäillä raakuudella, vaan se esitetään hyvin lyhyesti ja hyvin todellisesti. Mielestäni näiden kohtauksien rajuus vain tukee muun elokuvan hiljaisuutta ja rauhallisuutta antamalla sille vastapainon, vaikkakin epämiellyttävän sellaisen.

IMDb:ssä

Wikipediassa