Ylen Prisma-dokumenttisarjassa esitettiin jonkin aikaa sitten kolmiosainen BBC:n dokumenttisarja Lisäaineet lautasellamme, jossa ruokatoimittaja Stefan Gates tutustuu lisäaineiden maailmaan. Lisäaineista on tullut ruokamaailman viimeisin mörkö ja tuote jos toinenkin mainostaa lisäaineettomuuttaan. Mutta ovatko ne oikeasti niin pahasta?

Yleinen käsitys on, että lisäaineet ovat kaikki keinotekoisia, mutta se onkin jo ensimmäinen myytti, joka ohjelmassa murretaan. Suurin osa käytössä olevista lisäaineista on peräisin luonnosta. Lisäksi niitä käytetään niin vähän, että suositusmäärien ylittäminen mitenkään normaalilla ruokavaliolla on lähestulkoon mahdotonta - kuten Gates todistaa ahtamalla napansa täyteen roskaruokaa. Lääkäri totesi ykskantaan, että kyseisessä ruokavaliossa paljon huolestuttavampaa on rasvan, sokerin ja suolan määrä kuin lisäaineet. Säilyvyyden lisäämiseen käytettävät lisäaineet suojaavat ruokaa pilaantumiselta ja siten meitä syöjiä erilaisilta bakteereilta ja pieneliöiltä. Jne. Toisin sanoen dokumentti näyttää kerta toisensa jälkeen, että ihmisten yleinen käsitys lisäaineista on melkolailla pielessä.

Tulinpa sitten linkkejä esiin kaivaessani myös Googlettaneeksi sanan "lisäaineet". Harmittavasti monilla lisäaineita parjaavilla sivuilla listataan "pahoja" lisäaineita, mutta syitä niiden parjaamiselle ei anneta, mielipidettä tukevista tutkimustuloksista puhumattakaan. Eniten otti palloon AitoTerveys-sivuston kommentti, jossa aspartaami ja natriumglutamaatti (joista viimeksi mainittua esiintyy täysin luontaisesti mm. tomaateissa ja sienissä) kiellettiin lähinnä siksi, että niiden täydelliset tieteelliset nimet ovat vaikeasti lausuttavia. Kielletäänpä sitten divetymonoksidikin, kun kerran sille linjalle lähdetään...

Sarjasta Ylen sivuilla