Robin Hood on myyttinä varmasti kaikille tuttu ja elokuviakin aiheesta on sen seitsemää sorttia. Ridley Scottin uusin versio hakee uutta historiallista näkökantaa tarinaan, joskin ottamalla melkoisia vapauksia todellisen historian suhteen. Tämä tarina Robin Hoodista sijoittuu aikaan ennen Nothinghamin metsien iloisia veikkoja ja kertoo miten Robin päätyi lainsuojattomaksi alunperin. Mielestäni tämä asetelma olisi ollut jo aivan riittävä, mutta Scottilla on viime aikoina ollut tapana tehdä sankareistaan turhankin yli-inhimillisiä, joten hänen Robin Hoodistaan tulee yllättäen Magna Cartan mukamas kirjoittaneen kivenhakkaajan poika ja Robin itse päätyy sattumalta tärkeään rooliin kyseisen historiallisen dokumentin puolesta puhujana.
Jos historialliset puutteet ja lisäykset jättää sivuun, elokuva on kaikesta huolimatta ihan ok. Kokonaisuus jää ehkä hieman persoonattomaksi, koska aikaa joudutaan hahmokehityksen ja/tai toiminnan sijaan kuluttamaan historiallisten ja poliittisten yksityiskohtien selittämiseen, mutta minkäs teet? Nothinghamin sheriffi, joka yleensä on aina ollut tarinan pahis, jää tällä kertaa pelkäksi sivuhuomioksi, kun pahiksen roolissa vuorottelevat Englanning kuningas John ja Ranskan aisapari Philip. Parhaiten elokuvassa toimii henkilökemia Robinin ja hänen ystäviensä, Alan A'Dalen, Will Scarletin ja Little Johnin välillä. Tähän suhteeseen kokenut näyttelijäkaarti onnistuu valamaan todellista veljeshenkeä, jonka lämpö ja huumori toimivat läpi elokuvan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.