Nelosella joulukuussa alkanut sarja kertoo tri Megan Huntista (Dana Delaney), joka oli neurokirurgi, kunnes hän joutui auto-onnettomuuteen. Onnettomuuden seurauksena hän kokee tunnottomuutta ja tärinää käsissään, mikä estää häntä suorittamasta enää neurokirurgiaa, jossa pieninkin virheliike voi johtaa potilaan kuolemaan. Niinpä hän on siirtynyt kuolemansyyntutkijaksi ja onkin osoittautunut siinä sekä taitavaksi että intohimoiseksi.

Vaikka sarjassa jälleen kerran esitellään menestyvä naishahmo, joka on ainakin pintapuolisesti kylmä ja tunteeton, kokonaisuus on mielenkiintoinen. Pidän erityisesti siitä, että kun tri Hunt lähtee omapäisesti metsästämään rikollisia ja todistamaan teorioitaan, poliisietsivät eivät vain nyökytä päätään ja osoita tietä. Sarjassa tuodaan esiin se, että oikeasti kuolinsyyntutkijalla on selkeä tehtäväalueensa, jolla yleensä ei kuulu rikosten ratkaiseminen, vaan ainoastaan löydösten raportointi. Niinpä labransa ulkopuolella heiluvat kuolinsyyntutkijat ovat se poikkeus, ei sääntö.

Hunt itse on monisyinen hahmo, mutta ei riittäisi kantamaan sarjaa yksinään. Onneksi hänen ympärillään on koko joukko muitakin kiinnostavia ihmisiä. Labran muut työntekijät sekä Huntin aisapareiksi määrätty poliisietsiväpari tuovat sarjaan lisää ulottuvuuksia. Kokonaisuus ei ehkä ole paras sarja ikinä tai vedä ihan vertoja CSI:lle, mutta toimii kuitenkin.

Sivuhuomio: Tuntuu siltä, että olen kovasti valitellut kylmistä ja tunteettomista naishahmoista viime aikoina. Tosiasia on kylläkin, että kyllä televisiosta ja elokuvista löytyy myös muunlaisia menestyksekkäitä, vahvoja naisia. Kaikkien CSI-sarjojen naiset ovat hyvä esimerkki tästä. Joten eivät kaikki seuraa kyseistä stereotypiaa. Jotenkin se on vain viime aikoina häirinnyt minua tavallista enemmän silloin, kun se eteen sattuu.

IMDb:ssä

Wikipediassa

Sarjan sivut Nelosella