Myös Suomessa julkaistun Emma-sarjan luoja Kaoru Mori jatkaa menneisyyteen sijoittuvien ihmissuhdedraamojen kanssa. Tällä kertaa sijainti on 1800-luvun Silkkitie ja tarina alkaa, kun kaukaisesta kylästä saapuu taloon tavallista vanhempi morsian. 20-vuotias Amir Halgal on tuohon maailman aikaan jo melkoinen vanhapiika ja päätyy naimisiin vain 12-vuotiaan Karluk Eihonin kanssa. Puolinomadisessa heimossa kasvanut Amir kohtaa uudessa elämässään melkoisesti haasteita, sillä hän ei ainoastaan ole aivan liian vanha morsiameksi, mutta lisäksi hänen villi ja vapaa asenteensa ei aivan tahdo istua uuden kylän pidättyväisempään henkeen. Karluk tukee kuitenkin morsiantaan kaikin voimin ja hyvä sydäminen, voimakas ja osaava nainen löytää paikkansa uudessa perheessään.
Seesteisesti etenevässä tarinassa ei varsinkaan ensimmäiseen mahdu juurikaan draamaa sen lisäksi, että Amirin klaani muuttaa mielensä ja haluaa hänet takaisin morsioksi heidän mielestään paremmalle ehdokkaalle. Sen sijaan pääsemme näkemään Eihonin perheen elämää ja tutustumaan kaikessa rauhassa niin sankarittareen kuin koko perheeseenkin. Tarinat kuvaavat lähinnä arjen haasteita ja jokapäiväisiä pieniä seikkailuja aina tottelemattomasta pikkuveljestä siihen, miten Amir (yli)reagoi Karlukin flunssaan. 
Tämä on minulle oikeastaan mieleen, koska turhan draaman puute ja rauhallinen tahti ei aja kääntämään kirjan sivuja liian nopeasti jännityksen ajamana. Niinpä lukijan on mahdollista nauttia kaikessa rauhassa Morin uskomattoman kauniista ja taitavasta taiteesta. Hän on nimittäin todella taitava taiteilija ja jokainen ruutu on täynnä yksityiskohtia, jotka ilahduttavat ja ohjaavat silmää juuri oikein. Varsinkin ihmisten vaatteiden taidokkaita yksityiskohtia voisi tutkia tuntikausia, ja Morin taito liikkeen ja ilmeiden kuvaamisessa tekevät kokonaisuudesta täydellisen.
Lopputulos on siis kovasti minulle mieleen ja Yen Press -kustantamon kovakantinen painos antaa sille juuri oikeat raamit. Jos mitään kritiikkiä on pakko antaa, niin päähenkilö Amir vaikuttaa ehkä ihan hitusen liiankin täydelliseltä, mutta se annettaneen hänelle anteeksi, kun hän on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastettava. 
En voi väittää olevani tällaisten ihmissuhdedraamojen suuri ystävä, mutta ainakin alku on tällä kertaa todella lupaava ja mieleinen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.