Jotkut muutkin saattavat muistaa 1980-luvun lopulla VHS-kasetteina vuokraamoissa vaeltaneen animaatiosarjan, joka Suomessa tunnettiin nimellä Myrskykissat. No kun tulin huomanneeksi kaikkien sarjan jaksojen olevan saatavissa DVD:llä etsiessäni tietoa viime syksyllä alkaneesta sarjan uudesta versiosta, niin pakkohan se paketti oli ostaa. Sen verran vahvasti sarja on jäänyt osaksi lapsuusmuistoja. 
Sarjaan tutustumattomille kerrottakoon, että se kertoo joukosta räjähtäneeltä Thunderan planeetalta kotoisin olevia (hyvin) ihmismäisiä kissaolentoja, joiden johtaja on myrskykissojen herra, Lion-O. He päätyvät Kolmantena Maana tunnetulle planeetalla ja viettävät aikansa hyvää puolustaen ja erinäisiä pahiksia, kuten mutantteja ja ikivanhaa pahuutta Mum-raa, vastaan taistellen.
ThunderCats oli ensimmäisiä lapsille suunnattuja animaatioita, jossa oli mukana selkeä kasvattava elementti. Lähestulkoon jokaisessa puolituntisessa jaksossa on selkeä moraalinen ja/tai käytännöllinen viesti, ja sarjaa tekemässä oli myös koulutettu psykologi, jonka tehtävä oli nimenomaan vahtia sarjan sisällön sopivuutta. Päällisin puolin seikkailu/toimintasarja toimi siis myös lapsia opettavana välineenä. Toinen asia, jossa sarja kulki etunenässä, oli se, että sarjan animaatio tehtiin Japanissa. Tämä on jotain, joka näin animaatiomaailmaan paremmin tutustuneena aikuisena on melko ilmiselvää, sillä vaikka iso osa hahmosuunnittelusta on selvästi länsimaista, monet käytetyistä tekniikoista ovat ilmiselvästi japanilaisia. 
Ei sarja luonnollisesti ole pelkkää hyvää, varsinkin nyt kun olen nähnyt kaikki jaksot (nuorempana pääsin näkemään vain muutaman ensimmäisen kasetillisen...). Animaatiojälki on ajoittain hyvinkin heittelehtivää ja näiden vanhempien sarjojen tapa pitäytyä itsenäisissä jaksoissa tekee yksittäisen jakson juonesta helposti hyvinkin kevyen ja kaavamaisen. Lisäksi ihan perusjuonessakin on muutama avaruusaluksen kokoinen aukko. Esim. miten on mahdollista, että sarjan alussa mukana olleista lapsihahmoista yksi aikuistuu avaruusmatkan staasikapselissa, mutta kaksi muuta eivät, jää kokonaan selittämättä... Sekaan mahtuu kuitenkin myös erittäin hyviä ja kiinnostavia ideoita ja juonenpätkiä ja vallan mainiot hahmot.
Yksi puoli sarjaa, joka pysyy kautta linjan erinomaisella tasolla, on sen musiikki. Ja nyt en puhu vain tarttuvasta tunnarista, vaan sarjan koko orkestraatiosta. Kun sekaan heitetään vielä erittäin kiinnostavat, erilliset hahmotunnarit, niin musiikkipuoli on todellakin hyvällä mallilla.
Eli mitä tästä lapsuuden muistosta jäi sitten aikuiselle käteen? No, varsinkin sarjan alku oli kullatuista muistoistakin huolimatta hyvä. Sarjan isoin ongelma on tason pitäminen yllä jaksosta toiseen, joten osa jaksoista on selvästi huonompia kuin toiset. Kaipaan koko sarjan kattavaa juonta, jonka avulla sarja olisi pysynyt paremmin kasassa, mutta kyllä sarja tällaisenaankin on selkeästi monia aikalaisiaan parempi ja ansainnut kulttiasemansa.
DVD-julkaisussa oli mukana muutama oikein kiva lisä, kuten dokumentti sarjan tekemisestä. Sen sijaan oli pettynyt siihen, että alkuperäisen pitkän pilotin sijaan julkaisussa oli mukana ensimmäisten jaksojen puolituntisiksi leikatut versiot, joista jää pois muutama parhaista kohtauksista. Onneksi satuin löytämään divarista joitain vuosia sitten suomijulkaisut suht hyväkuntoisina VHS-kasetteina, jotka olen jo aikaa sitten muuntanut DVD-formaattiin, joten myös se pitkä pilotti on tallessa ja turvassa. 
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.