An American Tail -elokuvan menestyksen jälkeen jatko-osa oli itsestään selvyys, mutta Don Bluth ei siihen koskenut. Itse asiassa tämä elokuva ei ole mitenkään paha jatko-osaksi. Animaation tyyli on edellistä särmikkäämpi ja värimaailmaltaan kirkkaampi, mutta toimii hyvin. Ääninäyttelijät ovat hyviä ja vaikka tarina toistaa hieman edellisen osan juonta (Fievel eksyy, kissat juonivat...), se on tehty huumorilla ja juuri niin kieliposkessa, että tyyli on aivan erilainen. Siinä missä edellinen elokuva kertoi koskettavan tarinan, johon sisältyi myös seikkailua ja hieman huumoria, tämä elokuva on tarkoitettu hauskuttamaan aivan eri tavalla.

Itse asiassa kahden elokuvan asenne on niin erilainen, että niitä on mielestäni vaikea verrata toisiinsa, koska niitä on pakko katsoa aivan eri tasolta. Siinä missä ensimmäinen elokuva halusi viihdyttää ja sisälsi pari kohtaa, joiden tarkoitus oli kirvoittaa kyyneleet katsojan silmiin, toisen elokuvan tarkoitus on aivan erilainen. Ainoat kyyneleet, joita sen tekijät hakevat, ovat naurunkyyneleitä. Ja mielestäni he onnistuvat siinä varsin hyvin.

IMDb:ssä

Wikipediassa