Justin Timberlaken tähdittämä In Time on scifitarina, jonka lähtökohta tulevaisuus, jossa ihmiset lakkaavat vanhenemasta täytettyään 25. vuotta. Sen jälkeen heillä on vuosi elinaikaa ja he voivat ansaita lisäaikaa tekemällä työtä. Toisaalta, aika on kirjaimellisesti rahaa ja sillä maksetaan kaikki laskut, joten köyhemmillä ei usein ole kuin päivä elinaikaa aamulla herätessään, jos sitäkään. Toisaalta rikkaalla väellä saattaa olla tuhansia vuosia aikaa tehdä mitä haluavat. Tarina lähtee liikkeelle, kun Timberlaken esittämä Will Salas saa sattumalta kohtaamaltaan vieraalta (Matthew Bomer) kokonaisen vuosisadan elinaikaa...

Toiminnalla höystetyssä elokuvassa on kiinnostava ajatusleikki, vaikka scifi-puoli onkin varsin kevyttä. Elokuvassa ei juuri selitetä miten geenimanipulaatiolla aikaan saata elinajan säätely oikeastaan toimii. Kantaa ei myöskään oteta missään välissä luonnonjärjestelmissä tyypillisiin virheisiin: Jos järjestelmä on paikallaan jo ihmisen syntyessä, niin aivan varmasti jotkut syntyvät niin, että se ei toimikaan. Joko kello on heti käynnissä ja he elävät vain vuoden tai se ei koskaan käynnistykään tms. Mutta elokuvassa ei tällaiselle lienekään aikaa, kun koko perusajatuksen esittelyyn menee aikaa. Hieman enemmän ihmetystä herätti tulevaisuus, jossa kännykät ja tavallisten ihmisten käytössä olevat tietokoneet olivat yllättäen kadonneet. Ok, kännykän puuttuminen antoi sijaa yhdelle elokuvan koskettavimmista juonenkäänteistä, mutta oudon takaperäistä kehitystä silti.

Joka tapauksessa kyseessä ei ollut mitenkään hassumpi pieni scifitoiminta ja on aina hauska nähdä tällaisia elokuvia vaihteen vuoksi.

IMDb:ssä

Wikipediassa

Toinen mielipide Film-o-holicissa