En ole koskaan ollut kauhuelokuvien erityinen ystävä. Onhan niitä tullut nähtyä ja hyviäkin on toki olemassa, mutta yleisesti reaktioni on "meh". Kyse ei siis ole siitä, että olisin heikkovatsainen kestämään peruskauhun gorea. Päinvastoin, osa reaktiostani johtuu juuri siitä, että sellainen aiheuttaa minussa lähinnä olankohautuksia. Kotona katson hyvin harvoin mitään kauhua (vaikka olenkin joskus miettinyt tiettyjen lajiklassikoiden läpikahlaamista ihan "yleissivistyksen" nimessä), koska parhaimmillaan tällaiset elokuvat ovat pimeässä teatterissa, jossa muun yleisön reaktiot nostattavat omiani. Kaikesta tästä huolimatta Cabin in the Woods oli minulle todella mieleen.

Pidin elokuvasta, koska se on yhtä paljon parodia kauhuelokuvasta kuin kauhuelokuva itsessään. Se käy läpi kaikki kauhuelokuvagenren kliseet, osoittaa niitä sormella ja nauraa räkäisesti päälle - olematta kuitenkaan varsinaisesti perinteinen parodia. Sen sijaan tarina sisältää järkevän ja toimivan selityksen sille, miksi älykkäät ihmiset käyttäytyvät tyhmästi ja kliseisesti. Ja Lovecraft-fanina en voi olla rakastamatta elokuvan loppua.

Monet elokuvan tarinan käänteistä ja tavoista kuljettaa tarinaa ja muuttaa tunnelmaa hetkestä toiseen ovat minulle tuttuja sarjakuvista. Itse asiassa minulla oli alusta asti sellainen tunne kuin katsoisin sarjakuvaa, joka on siirretty kankaalle. Ja sehän oli minulle myös mieleen. Sen sijaan oli jännittävää huomata, että teatteriseuralaiseni, joista ainakin toinen on oikeasti kauhuystävien ystävä ja tuntee ja pitää myös Joss Whedonin muista töistä, eivät elokuvasta oikein välittäneet. Lopun ylenpalttinen verisyys oli heille ilmeisesti liikaa, vaikka omasta mielestäni se sopi elokuvan luonteeseen erinomaisesti.

Ehkä kyse on siitä, että kyse ei kaikesta huolimatta ole parodiasta. Whedon ja kumppanit ovat kaikesta huolimatta kuitenkin kauhuelokuvien ystäviä, mutta he tiedostavat genren monet kliseet ja leikkittelevät ajatuksilla aivan eri tavalla kuin parodiassa tehtäisiin. Aivan eri asenteella kuin parodiassa. Ja kuten sanottua, minulle tällainen tyyli on hyvinkin tuttu - sarjakuvista, varsinkin nettisarjakuvista. Mutta sen sijaan useille muille tyyli on uusi ja siksi ehkä reaktio ensihätään negatiivisempi. Tai jotain.

Joka tapauksessa nautin itse elokuvasta suuresti, en jaksa odottaa DVD:tä ja sen ekstroja ja saatan jopa käydä katsomassa sen uudelleen, jos ehdin. laugh

IMDb:ssä

Wikipediassa

Traileri

Toinen mielipide Episodissa