The Machine Crusade jatkaa siitä mihin The Butlerian Jihad jäi. Ja oikeastaan minulla ei ole mitään sanottavaa tästä trilogian toisesta osasta, jota en olisi jo sanonut ensimmäisen kirjan kohdalla. Tarinassa on paljon kiinnostavaa, mutta hahmojen ja juonien määrä puurouttaa koko homman. Kun kaikki hahmot ja juonet ovat tasa-arvoisia ja vielä toisistaan täysin erillään, kokonaisuus on jotain kuivan historian kirjan ja romaanin väliltä, muttei oikeastaan toimi kumpanakaan. Lopputulos on puuduttavaa luettavaa, mikä sääli, sillä tarinassa olisi potentiaalia todella kiinnostavaksi kirjaksi. Ensimmäiseen osaan verrattuna tämä oli vielä hitaampi kahlata läpi, sillä trilogian väliosassa on aina riskinä tarina hetkellinen hidastuminen, jota kirjoittajat eivät olleet valitettavasti onnistuneet välttämään. Jotenkin tässä osassa eri hahmot olivat ohuempia kuin edellisessä, vaikka luulisi asian olevan päinvastoin, kun tutuilla on jo enemmän myös lukijan tiedossa olevaa historiaa.

Kyllä tämä siis läpi tuli kahlattua, mutta selkeää ongelmaa oli lukemismotivaation kanssa. Kun hyvää kirjaa ei meinaa päästää käsistään, niin tällä kertaa kirja jäi pöydälle pölyttymään pitkiksikin ajoiksi, kun sen sijaan tuli luettua ja puuhattua muuta. Itsepäisesti aion silti kahlata koko sarjan läpi ja toivon mukaan laatu paranee edettäessä. Ainakin tiedän, että myös hyvääkin on tulossa, sillä alkuperäiset Frank Herbertin teokset ovat sentään yhä edessä.

Wikipediassa