Ujo koulupoika Jun Tendo joutuu elämänsä seikkailuun, kun hänet yllättäen kaapataan nykypäivän Tokiosta 1200 vuotta menneisyyteen. Hän yhdessä lohikäärmeen Yamata no Orochin kanssa joutuu päättämään keskenään taistelevien ihmisten ja onien kohtalon...

Iso osa elokuvan tematiikasta on kenelle tahansa Ghibli-fanille tuttu, sillä aikamatkaelementtiä lukuunottamatta Miyazaki kertoi tämän tarinan jo viisitoista vuotta sitten Mononoke hime -elokuvassa. Onigamiden on animaatioltaan yhtä kaunis kuin Mononoke hime aikoinaan (eikä ihme, sillä molemmat ovat täysin käsin tehtyjä elokuvia), mutta muuten se jää esikuvastaan jälkeen. Siinä missä Miyazaki onnistui luomaan elokuvan, jossa laaja henkilökaarti kaikesta huolimatta esiteltiin huolella ja jokaisen motivaatio oli katsojalle selvä, Gawasakin hahmot jäävät etäisiksi ja tuntemattomiksi paria poikkeusta lukuunottamatta. Mononoke himessä ei ollut hyviä, eikä pahoja, vaan ainoastaan kaksi eroavaa mielipidettä. Onigamidenissä haetaan alussa samaa asetelmaa, mutta sitten se käännetäänkin selälleen ja elokuvan loppupuoli on taistelu hyvisten ja pahisten välillä. Ja vaikka Ryodo Uzakin musiikki on ihan mukavaa, se ei vedä vertoja verrattoman Joe Hisaishin uskomattoman kauniille työlle.

Onigamidenissä on potentiaalia, mutta valitettavasti todellinen saavutus jää saavuttamatta. Osasyy on ehkä tarinan liiallinen määrä, sillä aikamatkailu, mytologiset elementit ja itse sotakuviot tuovat mukanaan melkoisen määrän materiaalia. Mutta sittenkin tulee sellainen fiilis, että saman tarinan olisi voinut kertoa hyvin elokuvamuodossakin (vaikka olen ensimmäisenä sanomassa, että minusta ei siihen olisi). Sitä ei vain tällä kertaa tehty. Kokonaisuudessaan elokuva oli pettymys, osaltaan siksi, että minulla oli sitä kohtaan melkoiset odotukset. Odotin ja toivoin huomattavasti parempaa elokuvaa kuin mitä loppujen lopuksi sain.

IMDb:ssä

Wikipediassa

Traileri