Tämä manga onkin priimaesimerkki siitä, että kirja-arvostelut kannattaa lukea. smiley Kun sekä Japan Pop -lehti että Anime-lehti sattuivat julkaisemaan melko uudesta ja kiinnostavasta julkaisusta kiinnostavat arvostelut, ostospäätös oli helppo tehdä. Tiesin arvostelujen perusteella jo valmiiksi, että kyseessä olisi minulle sopiva teos.

Yksiosaisen mangan tarina sijoittuu Edo-kauden Yoshiwaraan, punaisten lyhtyjen alueelle. Päähenkilö on Kiyoha, yksi alueen monista kurtisaaneista. Pikkutyttönä alueelle myyty Kiyoha haaveilee pitkän aikaa paosta, mutta kerran alueelle ja sen velkakierteeseen joutuneen on vaikea päästä pois, ellei rikas asiakas satu ostamaan häntä ulos. Tarinan edetessä itsepäinen ja äkkipikainen Kiyoha menestyy kurtisaanina ja oppii hyväksymään elämänsä Yoshiwaran kullatussa häkissä.

Tarinan kantava tekijä ovat ihmiset ja heidän luonteensa, sillä noin muuten siinä ei tapahdu sen ihmeempiä. Jokapäiväisiä haasteita ja tavallisia elämän pieniä tragedioita toki riittää, mutta mitään suurempaa draamaa teoksesta ei löydy. Annon piirrostyyli toimii hyvin, mutta hahmojen kasvot on monasti vaikea erottaa toisistaan, joten lukijan kannattaa pitää silmällä kimonojen ja hiustyylien yksityiskohtia. Kokonaisuutena tarinaan kannattaa suhtautua kokoelmana samasta hahmosta kertovia lyhyitä tarinoita, sillä tarina poukkoilee lukujen välissä ajallisesti melkoisesti. Pääsemme näkemään yksittäisiä hetkiä Kiyohan elämästä ilman sen ihmeempää tietoa siitä, mitä välissä on mahtanut tapahtua 

Vaikka kyseessä on kiinnostava manga ja laadukas teos värisivuineen ja kauniine kansineen, en missään nimessä suosittele tätä teosta lukijalle, joka ei tiedä ainakin jotain Japanin Edo-kauden historiasta ja kulttuurista. Kirjassa ei juurikaan selitetä taustoja tai tilanteita sen ihmeemmin, joten asiaan vihkiytymätön lukija eksyy nopeasti. Vaikka kirjan loppuun on lisätty joitakin käännösmuistiinpanoja, niitä olisi saanut olla reippaasti enemmän, kuten myös lyhyt esittely kurtisaanikulttuuriin. Rivien välistä on (ehkä) mahdollista lukea vinkkejä siitä, miten kyseisen ajan punaisten lyhtyjen kurtisaanit päätyivät ainaiseen velkasuhteeseen niiden teetalojen kanssa, joissa he tekivät työtä. Sen sijaan ajan tapaa antaa henkilölle uusi nimi heidän edetessään urallaan ei missään välissä selitetä, joten monelle lukijalle voi olla vaikeaa ymmärtää miksi päähenkilöä kutsutaan ensin Tomekiksi, sitten O-Riniksi ja viimein Kiyohaksi...

Sen sijaan asiaan tutustuneelle lukijalle manga on kiinnostava mahdollisuus kurkata historiallisen faktan taakse ja nähdä millaista elämä silloin on ehkä oikeasti ollut. Kuten kaikki parhaat historialliset fiktiot, manga havainnoillistaa juuri niitä ihmiskohtaloita, jotka ovat historiankirjojen sivujen takana.

Wikipediassa