Dune-projektini etenee kohdattuaan pienen esteen, kun aloin lukea niin kiinnostavaa faktakirjaa (Emperor of Maladies: A Biography of Cancer), että tämä teos jäi hetkeksi sivuun. Mutta sitä vartenhan joulupyhät ovat, että voin istua kirjan, glögikupposen ja suklaarasian kanssa lukemassa uutta ja vanhaa.

Julkaisukronologialtaan ensimmäinen Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin yhdessä kirjoittama sarjan teos sijoittuu sukupolven ennen Dune-teoksen tapahtumia ja kertoo Paul Atreidesin isän, Leto Atreidesin nuoruudesta. Tässä trilogian ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan läheisemmin Letoon, joka vanhemman Herbertin teoksissa on pelkkä sivuhahmo, sekä näemme syvemmin mm. Bene Gesseriittojen toimia heidän koettaessaan tuottaa Kwisatz Haderachiaan, mikä johtaa suoraan Leton rakastajattaren Jessican syntymään. Lisäksi näemme miten Pardot Kynes, Liet Kynesin isä ja Paulin vaimon Chanin isoisä, saapuu Arrakis-planeetalle, mitä kaikkea Harkonnenit juonittelevat kulissien takana ja paljon muuta.

Eli teoksessa on vähän samaa vikaa kuin julkaisullisesti myöhäisemmässä Legends of Dune -sarjassa, jonka luin tarinan sisäisen kronologian takia aikaisemmin. Nimestään huolimatta kirja ei keskity erityisemmin nimenomaan Atreidesin sukuun ja heidän kokemuksiinsa, vaan pomppiin ympäriinsä, kertoen monta eri tarinaa, jotka sitoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Tämä teos pysyy kuitenkin paremmin kasassa ja hahmot ovat monitahoisempia ja kiinnostavampia. Kiinnostavuus johtuu osaltaan tietenkin siitä, että osa hahmoista on jo entuudestaan tuttu alkuperäisistä Frank Herbertin teoksista, jotka olen kuitenkin lukenut (vuosikymmeniä sitten, pelottavaa kyllä). Niinpä lisätiedot heidän taustoistaan ja tarkat kuvaukset tapahtumista, joihin vanhempi Herbert vain viittasi lyhyesti ovat luonnollisesti kiinnostavaa luettavaa.

Silti, en usko, että kirja olisi kiinnostanut kovasti ilman vanhemman Herbertin luomaa pohjaa, mikä näkyykin siinä, että toisen teoksen onnistui viedä minut mennessään viikoiksi ennen kuin palasin tämän pariin. Valitettava tosiasia on, että vaikka nämä Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin kirjoittamat kirjat eivät ole huonoja, niistä puuttuu se syvyys ja samalla kerronnan taloudellisuus, joka vanhemman Herbertin kirjoissa oli niin viehättävää. Näitä kirjoja on kiva lukea, kun on jo entuudestaan sarjan fani ja haluaa tietää enemmän maailmasta, mutta alkuperäiset ovat silti parhaimpia.

Toisaalta on ehkä hieman epäreilua verrata näitä nuorempia kirjoittajia vanhaan mestariin... Toisaalta, he itse toivat itsensä tilanteeseen, jossa vertailu on melkein pakollista, palaamalla Frank Herbertin maailmaan. Vanhemman Herbertin maailma on niin monisyinen ja kiinnostava, että näiden nuorempien kirjailijoiden teokset vaikuttavat pakostakin pinnallisilta vertailussa. Missä muussa yhteydessä tahansa pitäisin Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin teoksia loppujen lopuksi varsin hyvinä, vaikka en välitäkään romaaneista, joissa vilisee näin paljon väkeä ja aikaisempi kritiikkini pätee. Iso ongelma on vain se, että kun teokset sitten asettaa vielä rinnakkain vanhemman Herbertin romaanien kanssa, jossa jokainen sana oli tarkkaan harkittu ja monet asiat toimivat monella tasolla, joiden mystisyys oli aivan omaa luokkaansa... No, pakostakin uudemmat kirjat kalpenevat vertailussa. Siksi on pakko sanoa, että sarjan fanina ainakin tämä nyt aloittamani trilogia kiinnostaa kyllä ja tuntuu toistaiseksi toimivan paljon paremmin kuin aikaisemmin lukemani.

Viralliset sivut

Wikipediassa