Argentiinalaisen Carlos Trillon kirjoittama ja mainion, myöskin argentiinalaisen Eduardo Risson kuvittama Vampire Boy on juuri sellainen vampyyritarina, josta minä pidän. Sen sijaan, että vampyyrejä romantisoitaisiin, tarinan vampyyrihahmot (joita on vain kaksi...) ovat erehtyväisiä ja monin tavoin rikkinäisiä olentoja. Lisäksi tarina ottaa osuvasti kantaa siihen kuinka kauheaa ikuisesti eläminen voisi olla, varsinkin kun toinen vampyyrihahmoista, teoksen nimen vampire boy, on kymmenvuotias lapsi, joka on elänyt 5000 vuotta. Vaikka hän on sinä aikana kerännyt toki tietoa ja kokemusta, hän on kykenemätön kasvamaan aikuiseksi, joten hän usein käyttäytyy yhä kuten lapsi.

Tarina siis kiertää kahden 5000-vuotta eläneen vampyyrin ympärillä. Se miten heistä tuli vampyyrejä, jää osaltaan selittämättä, mutta ei ole täysin tärkeää liioin. Lisäksi heidän vampyrisminsa ei seuraa täysin perinteisiä vampyyrilegendoja, joten puuvaarna sydämeen ei riitä tappamaan heitä ja pyhä vesi, valkosipuli tai auringonvalo ovat hyödyttöämiä. Kiinnostavinta tarinassa on se tapa, jolla molemmat hahmot, 10-vuotias poika ja aikuinen, nuori nainen - ovat jääneet jumiin sille kehitystasolle, ajatusmaailmaan ja suhteeseen, joka heillä oli juuri ennen kuin he muuttuivat vampyyreiksi. He vihasivat toisiaan ja halusivat tappaa toisensa, joten he ovat viettäneet 5000 vuotta yrittäen ottaa toisensa hengiltä siinä onnistumatta.

Päällisin puolin tarinan juoni on siis melko suorasukainen: tämä vanha piirileikki käynnistyy jälleen ja joukko tavallisia kuolevaisia joutuu sattuman kauppaa mukaan kuolemattoman lapsen ja naisen väliseen sotaan, kunnes he yhdessä onnistuvat vihdoin ja viimein löytämään keinon, jolla kuolematon voidaan tappaa. Tämän perusjuonen taustat ja siinä seikkailevien ihmisten suhteet ovat sen sijaan kaikkea muuta kuin suorasukaisia tai yksinkertaisia. Niinpä lopputulos on monisyinen tarina, jossa on kiinnostavia, syviä hahmoja.

Erityisesti pidän myös siitä, että Trillo ei turhaan pyri selittämään kaikkea. Hän kertoo sen mikä tarvitaan, mutta ei turhia selittele tai yritä puolustella hahmojaan, vaan jättää paljon lukijan itsensä tulkittavaksi, pääteltäväksi ja mietittäväksi.

Risson erinomainen kynänjälki tukee kiinnostavaa tarinaa erinomaisesti. Mustavalkoinen teos, jossa käytetään mustia ja valkoisia pintoja melkein yhtä paljon kuin Frank Miller aikoinaan Sin City -sarjassa, hivelee silmää. Tyyli sopii myös erinomaisesti tällaisen tumman tarinan käyttöön. Vaikka kuvat sisältävätkin uskomattomia määriä yksityiskohtia ja syvyyttä, viiva on silti ohut ja taloudellinen: jokainen kynän veto on paikallaan ja turhuuksia ei näy. Hahmoilla on karismaa, persoonaa ja ilmettä ja heidän liikkeensä ovat luonnollisia. Kokonaisuus on todella kaunista luettavaa.

Vampire Boy on alunperin kirjoitettu ja julkaistu espanjaksi nimellä Boy Vampiro, josta lukemani teos on käännetty. Suurimmalta osalta käännös on toimiva. Ajoittain tulee vastaan kohtia, joissa hahmojen repliikit vaikuttavat hieman puisevilta, ja parissa kohtaa ne tuntuvat eksyneen vääriin puhekupliin, kun kuvassa on useampia sellaisia tarjolla. Silti, suurimman osan aikaa käännös on niin kuin sen pitäisikin olla eli lukija ei tajua lukevansa käännöstä.

Kirjasta kustantajan sivuilla

Kirjan arvostelu kustantajan sivuilla