Globalisoitumista ja yhtiöiden sekä maailman talouden yksinvaltaa kritisoiva teos on vuodelta 1995, joten maailma on ehtinyt jo melkoisesti muuttua sitten kirjan julkaisun. Kiinnostavaa luettavaa kyseessä oli silti ja historia-aspekti vain lisäsi maustetta lukukokemukseen.

Teoksessa oli paljon hyvää ja olen monella tapaa yhtä mieltä Kortenin perusajatuksista. Kasvun palvominen pelkästään kasvun vuoksi ei ole toimiva ajatus. Lisäksi sen myytin ylläpitäminen, että rajaton kasvu olisi mitenkään mahdollista, oli kyse sitten taloudesta, tuotoista tai konkreettisemmasta kasvusta, johtaa vain itkuun ja hammasten kiristykseen. Kortenin ratkaisut, tavoitteet ja ennustukset nyt eivät osuneet kohdalleen lainkaan, mutta se nyt ei ole viime vuosien tapahtumat muistettaessa yllätys lainkaan. Silti, olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan kestävän kehityksen ja yleisen elämänlaadun parantamisen tarpeiden suhteen.

Toisaalta kirjassa oli myös paljon juttuja, jotka olivat vähemmän mieleen. Eniten vastakarvaan veti sen Yhdysvalta-keskeisyys. Korten tuntee kotimaansa ja on toki viettänyt paljon aikaa kehitysmaissa, mutta selkeästi hänellä ei ole lainkaan käsitystä Euroopan menosta. Yleistyksen talouden, yrityslainsäädännön, sosiaalihuollon ja koulutusjärjestelmien kohdalla olivat räikeitä ja olin jatkuvasti tekemässä listaa asioista, jotka pitävät varmasti paikkansa lätäkön toisella puolella, vaan eivät täällä vanhalla mantereella. Esimerkkinä voin mainita vaikka mainostuksen ja yritysten vaikutusvallan koulutusjärjestelmissä.

Korten on myös väärässä ajaessaan ihmisiä takaisin maalaisyhteisöihin, vaikka toki se olikin ajankohdan ajatusmaailman mukaan oikea ratkaisu. Nykytutkimuksen valossahan on toki selvää, että hyvin ja kestävästi suunniteltu ja pyöritetty kaupunkiympäristö on ekologisempi ratkaisu kuin haja-asutus, mutta sitä ei vielä 1990-luvulla oltu ajateltu. Suurempi ongelma on siksi kirjan ylenmääräinen kriittisyys kansainvälisiä suuryrityksiä kohtaan, jotka eivät ilmeisesti mitenkään voi edes yrittää tehdä mitään hyvää. En kiellä, etteikö Korten olisi oikeassa monissa väitteistään, mutta suuryritysten maalaaminen pelkiksi paholaisiksi ei kuullosta kovin reilulta tai objektiiviselta liioin.

Viimeinen ärsyttänyt kohta oli se osa kirjaa, jossa Korten lipsuu taloustieteen ja -propagandan puolelta hengellisyyden peräänkuuluttamiseen. Tässä on selkeitä hippiliikevaikutteita, jotka eivät vain sovellu omaan ajatusmaailmaani. Lähinnä ärsyttää vastakkainajattelu, jonka mukaan voi joko olla hengellinen ja ympäristöystävällinen tai sitten kapitalistipaskiainen. Ilmeisesti itsekäs, käytännöllinen ympäristöystävällisyys ja "downshiftaus"-tyylinen ajattelu, josta turha ykseys maailmankaikkeuden kanssa jää uupumaan, ei ole mahdollista tai sopivaa, vaikka juuri tämä on se ajatusmaailma, jota itse edustan.

Tietenkin pitää muistaa, että varsinkin downshiftaus on ajatuksena uuden vuosituhannen satoa, joten sikäli voidaan antaa osa anteeksi, mutta kyllä jo 1990-luvulla oli ympäristöä ajattelevia ihmisiä, jotka eivät siltikään kokeneet tarpeelliseksi julistaa olevansa tehty tähtiaineesta (vaikka tottahan se onkin, noin fysiikan kannalta) tai hakea yhteyttä maapallon hengen kanssa.

Kokonaisuutena siis kiinnostava teos, joka käsittää monia ajatuksia, joiden kanssa olen hyvin pitkälti samalla linjalla, mutta toisaalta myös kirja, joka oli usein aivan eri uomilla kuin mihin oma pääni oli menossa.

Kustantajan sivuilla