Bond-leffamaratonini jatkuu sarjan kolmannella leffalla. Goldfinger on tietyllä tavalla huvittava elokuva, sillä ensinnäkin elokuvan sankari on voittamaton elokuvan alun ja täysin hyödytön sen lopun. Lisäksi James Bondin tärkein anti vihollisen peittoamiseen on käyttää "miehillisiä avujaan" käännyttääkseen yhden vihollisen naispuolisista kätyreistä petturiksi, mikä mahdollistaa Bondin liittolaisten voiton.
Toisin sanoen elokuva rikkoo kaikkia toiminta/sankarielokuvan sääntöjä ja onnistuu siitä huolimatta olemaan toimiva ja viihdyttävä klassikko, joka pysyy kasassa vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaikki muutkin Bond-leffat. :D Tähän elokuvaan mennessä edellisten osien menestys on jo taannut tekijöille hyvän kokoisen budjetin, jonka kanssa leikkiä, joten erilaiset tehosteet ja lavasteet kasvavat jälleen kokoa, mutta onneksi ne eivät sittenkään ole tähtiasemassa, vaan elokuvassa pyritään silti kertomaan tarinaa, jossa on (suurin piirtein) järkevä juonikin.
Erikoismateriaalina on jälleen mukana vanhemmista materiaaleista ja uudista haastatteluista kootut kommenttiraidat, joita kuuntelee oikein mielellään, jos on hiemankaan kiinnostunut elokuvahistoriasta.
Arvostelu Rotten Tomatoes -sivustolla
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.