Viime vuosina elokuvateattereihin on tullut useita isolla budjetilla tehtyjä scifielokuvia, joissa on hienojen tehosteiden lisäksi myös juuri sitä miettivää asennetta ja todellista tarinankerrontaa, joka viehättää niin monia scifikirjallisuudessa. Vaikka Oblivion ei ylläkään ihan niin mahtavalle tasolle kuin Nolanin Inception tai Duncan Jonesin Source Code, kyseessä on silti elokuva, jossa on ajatusta ja joka herättää ajatuksia.
Elokuvassa Tom Cruisen esittämä Jack Harper elää tulevaisuuden Maapallolla, joka on avaruusolioiden hyökkäyksen ja ydinsodan jäljiltä autioitunut. Hän suojelee hyökkääjiltä vettä fuusiovoiman lähteeksi merestä imeviä lauttoja, mutta kaikki ei olekaan ihan sitä miltä päältä vaikuttaa...
SPOILERIVAROITUS! (koska toisin kuin minä, monet eivät pidä siitä, että juoni paljastuu jo etukäteen, mutta ajatuksia on vaikea kirjoitella ilman juonipaljastuksia :p )
Jack Harper on nimittäin klooni ja todellisuudessa hänen avaruusolioiksi luulemansa viholliset ovatkin ihmisiä, kun taas hän itse on auttanut juuri Maapallon kimppuun hyökännyttä koneälyä tuhoamaan planeetan resursseja saadakseen lisää energiaa.
Asetelma on monin tavoin kiinnostava, sillä elokuvan keskushahmona toimiva Jack Harper ei ole ainoa, vaan klooneja on tuhansittain. Pelkästään tämä luo kiinnostavan indentiteettikriisin, puhumattakaan siitä, että kaikki Jack Harperit ovat tietämättään auttaneet tuhoamaan ihmiskuntaa. Sitten on hänen suhteensa kanssaklooniinsa Vikaan ja Juliaan, alkuperäisen Jack Harperin vaimoon. Tämä nimittäin on yhä elossa vietettyään 60 vuotta kryounessa avaruudessa ja laskeutuu elokuvan Jack Harperin työalueelle, kun vastataistelijat lähettävät koodatun kutsun hänen alukselleen toiveissa, että se on yhä olemassa ja kykenevä vastaamaan kutsuun.
Elokuva itsessään keskittyy toimintaan ja Jackin yhteistyöhön vastataistelijoiden kanssa häntä huijanneen keinoälyn kukistamisessa (jonka historiaa ei tarinassa valoteta, joten sekin on kiinnostava mysteeri...). Toisin kuin romaanissa tai vaikka tv-sarjassa, elokuvassa ei ole aikaa pysähtyä ajattelemaan ja käsittelemään mitä kaikkea eri paljastukset merkitsevät, mutta elokuvan jälkeen ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Tom Cruise ei ole ilmeikkäin näyttelijä, mutta tekee silti hyvän suorituksen Jackinä, jonka koko elämä kääntyy päälaelleen alta aikayksikön.
Elokuvan eri teemat ja jujut - hyökkäävä tekoäly, kloonit, melkein tuhoutunut maa jne. - eivät sinällään ole ainutlaatuisia, vaan scifin ystävät ovat nähneet ne kaikki tavalla tai toisella jo ennenkin. Yhdistelmä on kuitenkin hyvä ja tarina toimiva, joten ei haittaa, vaikka mikään teemoista itsessään ei ole uusi tai käänteentekevä. Tärkeintä on se, että tarina tekee juuri sen mitä scifi on aina tehnyt: se kysyy entä jos..? ja lähtee sitten miettimään miten ihminen reagoisi outoon tilanteeseen. Pohjimmiltaan nimittäin kaikki tarinat ja erityisesti scifi ovat parhaimmillaan tutkiessaan sitä, mitä ihmisyys on ja miten ihmiset toimivat joutuessaan erityisiin tai vaikkapa aivan tuikitavallisiinkin tilanteisiin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.