Parasyte on siitä kiinnostava manga, että muistan harkinneeni sen hankkimista jo aikoja sitten, kun se ensimmäisen kerran julkaistiin englanniksi. Silloin valitettavasti elin vielä opiskelijabudjetilla ja valintaan vaikutti yksinkertainen yhtälö: ostanko ruokaa vai luettavaa. :p Oikeastaan hyvä niin, sillä vanha Tokyopopin julkaisu oli käänteinen ja muutenkin laadultaan huonompi kuin nyt saatavilla oleva Kodansha Comicsin vastaava.
Alunperin päätös olla ostamatta johtui pitkälti Iwaakin kynänjäljestä, joka ei ole tyyliltään yhtä hienostunutta kuin monen muun. Hän on kyllä taitava artisti, mikä näkyy sekä tavallisten ihmisten liikkeissä ja ilmeissä että hänen hirviöidensä vastaavissa. Varsinainen taidonnäyte on kyky piirtää ihmiskasvoja ja silmiä, jotka vaikuttavat täysin tunteettomilta ja erottuvat heti verrattuna ympäröiviin hahmoihin. Tyyli ei vain vaikuttanut nuorempaa minääni, eikä vieläkään ole visuaalisesti suosikkini.
Onneksi tarinassa on muutakin - paljon muuta. Parasyten juoni kertoo parasiiteista, jotka asuttavat ihmiskehon, syövät sen aivot ja ottavat niiden paikan voidakseen jatkaa ihmisten syömistä. Lukiolaispoika Shinichi on joutua tällaisen uhriksi, mutta onnistuu sattuman kaupalla estämään aivojensa tuhoutumisen ja parasiitti jää vangiksi pojan oikeaan käteen. Kummankaan ei siis auta kuin tehdä parhaansa tullakseen toimeen keskenään samalla, kun ympäröivä yhteisö havaitsee pikkuhiljaa keskuudessaan vaanivan vaaran ja toiset parasiitit osoittautuvat varsin väkivaltaiseksi joukoksi...
Tarinan seikkailupuoli onkin melko suorasukainen "nuorukainen vastaan kätketty vihollinen" -juttu. Erilaiseksi Parasyten tekee hahmojen kasvu. Niin päähahmo, parasiitti kuin useat parivaljakon pahimmista vihollisistaan muuttuvat suuresti ja myös odottamattomilla tavoin tarinan edetessä. Näin erinomaista kasvutarinaa en ole mangassa nähnyt sitten alkuperäisen, yhdeksän-osaisen Battle Angel Alitan. Sekä Shinichi että hänen parasiittinsa Migi oppivat toisiltaan ja kasvavat sekä toistensa että ulkopuolisten tapahtumien vaikutuksesta. Heidän käytöksensä osaltaan vaikuttaa taas myös heidän vihollistensa muuttumiseen.
Pidin myös siitä, että vaikka Iwaaki käsittelee sekä syvällisiä että globaalisia aiheita ihmiskunnan asemasta maailmassa ja inhimillisyyden merkityksestä, tarina ei koskaan kasva hahmojaan suuremmaksi. Loppujen lopuksi Shinichi on vain yksi ihminen, joka elää elämäänsä parhaansa mukaan kuten kaikki muutkin. Hän ei pelasta maailmaa tai edes nouse vastustamaan parasiitteja, vaan puolustaa vain itseään ja omaa elämäänsä niin hyvin kuin yksi ihminen kykenee. On ihan mukava lukea tällaisia pienempiä tarinoita vaihteeksi, eikä aina elämää suuremmista sankareista, jotka muuttavat maailmaa. Jälkimmäisissäkin tarinoissa on toki viehätyksensä, mutta pieneen ihmiseen on helpompi samaistua, kun ei meistä kaikista voi sankareita tulla.
Parasyte on siis manga, jossa on yllättäviä syvyyksiä ja josta riittää lukemista useampaankin kertaan. Näin ensimmäisellä kerralla huomioni kiinnittyi hahmoihin, heidän kehitykseensä ja suhteisiinsa. Seuraavalla kerralla jään varmasti miettimään myös sarjakuvan ekologista viestiä tai sen muita, filosofisempia teemoja. Iwaaki ei tarjoa valmiiksi pureskeltua materiaalia, mutta tiputtaa ajattelemisen aihetta hirviöiden välisten taisteluiden lomaan, mikä sopii minulle oikein hyvin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.