Dyyni-projekti on edennyt niin pitkälle, että ensimmäinen alkuperäinen teos Frank Herbertiltä on luettu. :) Kyseessä on myös ainoa sarjan teos, jonka olen lukenut aikaisemmin, mikä onkin syy koko projektille. Dune on myös sarjan ensimmäinen ja siten vanhin julkaistu teos, vaikka olenkin lukenut niitä eri järjestyksessä, koska päätin seurata tarinan kronologiaa julkaisujärjestyksen sijaan.

Se nyt ei tullut yllätyksenä, että pidin kirjasta, kun kerran olen jo lukenut sen pariin otteeseen. Sen sijaan yllätyin siitä kuinka paljon yksityiskohtia olen vuosien mittaan unohtanut. Siitä on kuitenkin aikaa, kun kirjan viimeksi oikeasti luin kannesta kanteen. Vaikka olen joitakin kertoja lukenut uudelleen mielikohtauksiani tai verrannut miten eri elokuva- ja tv-filmatisoinnit ovat tulkinneet tiettyjä asioita, en ole istunut vakavasti teoksen kanssa ainakaan vuosikymmeneen. Ja moni yksityiskohta oli sillä välin näemmä päässyt livahtamaan mielestä. Niinpä sain lukukokemuksesta enemmän irti kuin olin odottanut.

Samalla oli ihan mukava verrata Herbert vanhempaa Herbert nuorempaan, joka yhdessä Andersonin kanssa on kirjoittanut aikaisemmin projektissa lukemani kirjat. Ensimmäisenä mielikuvani Herbert vanhemman teosten ja hahmojen syvyydestä verrattuna nuoremman polven kirjoituksiin vahvistui. Lisäksi tuli ilmi eräs piirre, joka minua on Herbert nuoremman ja Andersonin kirjoissa häirinnyt, vaikka ei niin paljon, että olisi nostanut sitä aikaisemmin esiin: heillä on tapana kirjoittaa hyvin lyhyitä lukuja ja siirtyä paikasta toiseen nopeassa tahdissa. Lopputulos on hyppivä ja nykivä kerronta, joka ei viehätä allekirjoittanutta lainkaan. Herbert vanhemman kerronta oli tässä suhteessa paljon rauhallisempaa ja antoi aikaa niin tapahtumille kuin lukijallekin.

Koko saagan aloittanut teos oli siis juuri niin hyvä kuin muistinkin, mutta lisäksi sisälsi paljon asiaa, jonka olin jo unohtanut. Niinpä sen lukeminen oli kaikin puolin mieluisaa ja odotan innolla, että pääsen lukemaan lisää Herbert vanhemman kirjoittamaa materiaalia. Väliin tulee tosin vielä kirja pari Herbert nuoremmalta ja Anderssonilta, kun he täydentävät alkuperäiseen saagaan jääneitä/jätettyjä aukkoja. Toistaiseksi nämä kirjat "maistuvat" paremmin, koska onhan niissä mukana hahmoja, joilla on jo alusta asti selkeämmin muotoutuneet persoonat ja motiivit. Ja jotka ovat suosikkejani joka tapauksessa. ;)