Aina välillä käteen sattuu kokeiluja. Sellaisia juttuja, joista en ole alun alkuunkaan varma, että pidänkö vai en, mutta ainoa keino selvittää on lukea/katsoa/whatever. Taimashin oli juuri tällainen ja nyt, kun olen sen lukenut...no, en ole vieläkään ihan varma. :p

Juoni on kliseinen kauhutarina, mutta Lovecraft-fanina en voinut kuin olla ihan fiilareissa siitä, että opuksen loppupuoli hyödyntää hänen luomaansa Cluthlu-myyttiä ja viittaa suoraan hänen tarinoihinsa, varsinkin vanhaan suosikkiini, The Dunwhich Horror -novelliin. Hahmoissa on potentiaalia (ehkä), mutta näin ekan osan perusteella en tullut juuri hullua hurskaammaksi, vaikka sivuja onkin melkein 300. Piirrosjälki toimii ja on suurimmalta osalta kelvollista, mutta ADV:n julkaisun painojälki ei ole paras mahdollinen laisinkaan.

Toisaalta siis tekee mieli ostaa seuraava osa ihan siltä varalta, että se olisi ensimmäistä parempi, mutta toisaalta taas on niin monta sellaista sarjaa, joihin olen täysin koukusta ekan kymmenen sivun jälkeen, että tuntuu tuhlaukselta panostaa sarjaan, josta en ole täysin varma...

Wikipediassa