Wolverine-lehden (2003) numerot 1-19 samoihin kansiin keräävä kokoelma on kokonaan Greg Ruckan kirjoittama, mutta taide puolella liikkuu sitten useampia ihmisiä. Taide on pääosin Darick Robertsonin ja Leandro Fernandezin käsialaa ja yhdysvaltalaiseen tyyliin väritys, tussaus jne. on sitten kokonaisen tiimin aikaansaannosta. Robertson ja Fernandez ovat molemmat taitavia artisteja, mutta henkilökohtaisesti pidän jälkimmäisen kynänjäljestä enemmän, vaikka Robertsonin karumpi tyyli sopiikin hahmolle erinomaisesti.
Tarina puolella en voisi olla tyytyväisempi. Olen aina pitänyt erityisesti sellaisista supersankaritarinoista, joissa ei ole supersankareita. Sen sijaan on yksi tai kaksi poikkeuksellista yksilöä, jotka sekaantuvat tavalla tai toisella aivan tavallisiin ongelmiin. Ja juuri tällaisista tarinoista on tässä kyse. Logan elää hiljaiseloa, kunnes hänen naapurissaan asuva nuori tyttö murhataan. Tyttö on jättänyt Loganille päiväkirjansa, jossa hän pyytää Logania kostamaan kuolemansa, jonka hän tietää olevan tulossa. Logan ei tietenkään pysty sanomaan pyyntöön ei ja päätyy pian nuoria naisia hyväksi käyttävän kultin jäljille, ATF-agentti perässään.
Ja tämä kattaa vasta ensimmäiset kuusi osaa tätä paksua pakettia. :) Vaikka suurin osa on toki seikkailua ja tohinaa ja Loganin ainaista yritystä toimia oikein ja kunniallisesti, teoksen 19. osaan mahtuu myös hiljaisia hetkiä Loganin istuessa baarissa juttelemassa Kurtin eli Nightcrawlerin kanssa tai psykedeelisempiä kohtia kuten osa 12 "Dreams", jossa pääsemme näkemään mitä Logan uneksii nukkuessaan.
Kyse ei siis ole maailmanlopuista tai megalomaanisista pahiksista, vaan aivan tavallisesta pahuudesta ja yhden erikoislaatuisen ihmisen yrityksestä sovittaa itseään maailmaan ja päästä samalla sopuun oman itsensä kanssa. Tarinankerrontaa parhaimmillaan ja jännittävimmillään, kun pääsemme näkemään ja miettimään mitä erikoislaatuisten voimien omaaminen käytännössä tarkoittaa. Ja miten riipaisevaa sellaisten voimien omaaminen voi olla, kun niistä huolimatta kaikkia ei ole mahdollista pelastaa, vaikka kuinka yrittäisi.
Tietenkään näistä asioista ei tällaisessa sarjakuvassa filosofoida paljoa, sillä pääpainon tulee aina olla toiminnalla ja liikkeellä eteenpäin. Silti, rivien välistä on luettavissa paljon, mikä omalla tavallaan on vielä parempaa, koska sen sijaan, että lukijalle syötettäisiin valmista kauraa, hän saa itse päättää mitä tarinasta haluaa viedä mukanaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.