Tämä on kolmas elokuva, joka kertoo murhaajasta ja rikollisesta Richarch B. Riddickistä. Ensimmäinen, Pitch Black, on ollut suosikki jo siitä, kun elokuvan ekan kerran näin. Jatko-osa, Chronicles of Riddick, ei ollut enää lainkaan samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä ja vaikka en voi väittää, etten olisi pitänyt elokuvasta, ymmärrän hyvin, että monia faneja on harmittanut, etteivät saaneetkaan lisää samaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tämä kolmas osa pyrkii sitten vastaamaan tähän vaatimukseen - niin hyvässä kuin pahassakin.
Aivan alussa katsojalle annetaan pikainen selitys sille, että Riddick on jälleen kerran aivan yksin jumissa autiolla planeetalla. Sen jälkeen pääsemme seuraamaan ensin Riddickin kamppailua planeettaa vastaan. Kun olosuhteet pakottavat hänet kutsumaan apua, planeetalle laskeutuu kaksi alusta, joista toinen kuuluu palkkiometsästäjille ja toinen palkkasotureille. Sen jälkeen elokuva onkin melkein prikulleen toisintoa ensimmäisen elokuvan juonesta.
Itse olen kahden vaiheilla siitä onko tämä hyvä vai ei. Toisaalta pidän eri versioista samasta teemasta, joten vanhan toistaminen sinällään ei häirinnyt. Suoraan ensimmäisen elokuvan jatko-osana tämä ei toimisi, mutta paluuna juurille se on puolustettavissa. Viihdyttävää katsottavaa se nyt ainakin on. Toisaalta jää vähän sellainen olo kuin tekijöillä olisi ollut pahasti pulaa ajatuksista ja mielikuvituksesta, jos tämän enempää eivät saa aikaiseksi.
Kun jättää tarinan aikaisempaa toistavat elementit huomiotta, loput elokuvasta toimii varsin hyvin. Erikoistehosteet ovat erinomaiset, Vin Diesel kotonaan Riddickinä ja muut hahmot paikoitellen kaksiulotteisia, mutta pääosin vähintäänkin viihdyttäviä. Ainoa osa joka meinasi oikeasti jäädä minulle poikittain kurkkuun oli lopun vihjailu, että Riddickin eläimellinen äijämäisyys olisi muka saanut käännytettyä tarinan ainoan naishahmon, kovapintaisen lesbon Dahlin pyytämään häneltä seksiä. Kohtaus on kirjoitettu niin, että sen voi tulkita halutessaan Dahlin leikkimielisyydeksi, mutta sen voi tulkita myös toisin ja juuri tämän tulkinnan varaisuus olisi oikeasti saanut jäädä elokuvasta pois.
Elokuva on siis siinä mielessä pettymys, että se ei tuo mitään uutta tai innostavaa mukanaan, mutta toisaalta se toimii (melko aivottomana) viihteenä oikein hyvin ja on kaikesta huolimatta yhden mielihahmon paluu kankaalle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.