En juuri välitä komedioista tai romanttisista komedioista, mutta aina löytyy se poikkeus. Roxanne on sellainen. Tarina on modernisoitu versio Cyrano de Bergerac -näytelmästä: Steve Martin esittää pienen kaupungin palopäällikköä CD:tä, joka on syntynyt melkoisen nenän kanssa. Hänen suurin haaveensa on onnistua jotenkin kouluttamaan hutiloiva palokuntansa työnsä osaavaksi ryhmäksi ja osaltaan tästä syystä hän tuo kaupunkiin nuoren Chrisin, joka on hyvä palomies ja hyvän näköinen, mutta ei niin lipevä naistenmies. Samaan aikaan kaupunkiin muuttaa Darryl Hannahin esittämä astronomi Roxanne, joten rakkauskolmio on saatu aikaan.
Kuten näytelmässäkin, CD päätyy auttamaan Chrisiä hänen romanssissaan Roxannen kanssa, vaikka tuntee itsekin vetoa nuoreen naiseen. Kuka tahansa pari romanttista komediaa nähnyt toki tietää miten elokuva päättyy, joten kyse onkin vain siitä miten siihen pisteeseen päästään. :p
Kaikki tämä on omasta mielestäni ohitettavaa turhaa sälää. Se mikä tekee tästä elokuvasta hyvän, on CD:n suuhun kirjoitettu, erinomaisen nokkela ja hauska dialogi, jota Steve Martin tuottaa erinomaisen elävästi ja luontevasti. Elokuvan huumori onkin pääosin sanailussa, eikä turhassa sähläämisessä tai läiskinnässä, ja juuri siksi pidänkin elokuvasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.