Myönnettävästi sivistyksessäni oli pienoinen aukko, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen lukenut Annaa missään muodossa. Nyt on vain niin, että kun olin kyseisen teoksen kohdeiässä, minua kiinnostivat paljon enemmän Tarzan ja muut Edgar Rice Burroughsin teokset kuin "tyttöjen" kirjat. Pakko on myöntää, että samoilla linjoilla mennään yhä, kun kunnon toiminta iskee paremmin kuin mikään romanttinen komedia, mutta luinpa ensimmäisen Anna-kirjan nyt sitten kuitenkin ihan kokeeksi.
Olihan se ihan luettava. Tosin on sanottava, että lyhyet luvut olivat paikoillaan, koska missään välissä kirjaan ei tullut sellaista lukuhimoa kuin useimpiin teoksiin. Sen sijaan teos tuli kahlattua läpi luku kerrallaan niin, että aina kun istuin alas lukemaan, ensin piti lukea yksi luku Annaa, sitten sain napata käteen jotain muuta. Sinällään tarina orpotytön elämästä ja kommelluksista toimii ihan hyvin. Se vain ei millään iske allekirjoittaneeseen. Anna ja kumppanit ovat kivoja hahmoja, mutta jotenkin en vain jaksa kiinnostua heistä. Tiedä sitten onko ongelma siinä, että tunnistan tarinassa liikaa itseäni, vai siinä, että yhteistä ei ole tarpeeksi (kumpikin tuntui paikoitellen ihan mahdolliselta), mutta intoa lukemiseen ei vain tahtonut löytyä.
Toki luin koko kirjan silti läpi. Suhtaudun hyvin karsaasti kirjan jättämiseen kesken: kun kerran olen aloittanut, kahlaan kyllä loppuun asti vaikka pakolla. Mutta muita sarjan osia tuskin jaksan ryhtyä selaamaan, kun intoa ei vain ole. Paljon mieluummin palaan nuoruuteni aikoihin tutustumalla jälleen kerran Tarzanin viidakkoon tai John Carterin Marsiin. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.