Kirjoittajat: Fred Van Lente, Stuart Moore & Dennis Calero

Kuvittajat Calero & C.P. Smith

Pidän siitä, kun tuttuja hahmoja ja/tai tarinoita käsitellään uudella tavalla tai tyylillä. Niinpä Marvel Noir, jossa otetaan tuttuja Marvel-hahmoja ja sijoitetaan heidät ilman supervoimiaan 1930-luvulle film noir -tyylisiin gansteritarinoihin, sopii minulle kuin nyrkki silmään. Tarinoiden ja hahmojen toimivuus tuo myös hyvin esiin sen kuinka supervoimat ovat loppujen lopuksi vain tarinan kerronnan väline, jolla lisätä jännitystä jne, kun taas oikeasti kiinnostavaksi hahmoista tekee heidän luonteensa. Logan on Wolverine ilman paranemisvoimaa tai adamantiumia ja kynsien ollessa vain tavallinen teräase. Professori Xavier ja X-miehet taas pahiksina on todella kiinnostava käänne, joka todella herättää lukemaan tarinan tarkasti, vaikka se liikkuukin itselle tuntemattoman, vanhemman supersankarin ympärillä.

Tarina varsinkin X-Men-osioissa oli paikoitellen hieman liian monimutkainen noin vain seurattavaksi, kun seassa hiippaili tosiaan hahmo, jota itse en tuntenut, ja iso kasa muutakin väkeä. Wolverinen dekkaritarina toimi paremmin yhden hahmon vetäessä tarinaa, joka ei lähtenyt turhaan kasvamaan sitä isommaksi.

Teeman kannalta teoksen tumman puhuva asu on ymmärrettävä ja paikallaan, mutta valitettavasti se teki piirrosjäljestä paikoitellen hyvin vaikeasti hahmotettavaa. Varsinkin kun hienon, kiiltävän paperin ongelma on aina ollut heijastukset, kun sitä yrittää lampun valossa lukea. Noin muuten piirrosjälki oli kaikin puolin taitavaa ja jännittävästi supersankariasujen puuttuessa jäi uupumaan myös turha patsastelu. Sen sijaan sivulla näki luonnollisia asentoja ja liikettä paljon enemmän kuin mitä uskalsi odottaakaan.

Eli täysin ongelmaton teos ei ole, mutta ajatuksena todella kiinnostava. Kiinnostaa nähdä minkälaisia toteutuksia ollaan saatu aikaan muiden tuttujen hahmojen kohdalla. Yksi teos on jo käsissä ja luettavana, minkä lisäksi vakaa aikomus on koettaa napata myös parin muun suosikkihahmon Noir-versiot luettavaksi, jos ja kun ne vain vastaan kävelevät.

Wikipediassa