Kolmas ja toistaiseksi viimeinen Mad Max -elokuva on ainakin musiikiltaan suurimmalle osalle tuttu, sillä mukana on näyttelemässä ja tietenkin myös laulamassa Tina Turner. Autostaan luopunut Max saapuu kauppakaupunkiin, jonka johtajat ovat yrittäneet enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi rakentaa uudelleen hajonneen sivilisaation kunnia-aikaa. Lopussa Max on tietenkin napit vastakkain koko kaupungin kanssa puolustaessaan puolivillien lasten yhteisöä, joka on siirtynyt länsimaisesta sivistyksestä tyystin heimoyhteiskuntaan suullisine perinteineen ja uskomuksineen kaikkineen.
Tietyllä tavalla tässä kolmannessa elokuvassa on toiminnan seassa enemmän viestiä, koska elokuva ottaa kantaa sivistyksen ja maanläheisemmän elintavan väliseen kiistaan. Samalla myös katsojan on sitten päätettävä mitä pitää hyvänä ja mitä huonona. Tosin kaiken tämän voi toki jättää myös huomiotta ja keskittyä toimintaan sekä nauramaan elokuvan hauskemmille heitoille. Silti itse jäin vähän miettimään, että vastakohdat oli viety vähän turhankin pitkälle ääripäihinsä. Todellisuus vastaavassa tilanteessa lienee silti jossain siinä keskivaiheilla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.