Finnkino näyttää onneksi National Theatre Liven teatterinäytöksiä streamattuna Lontoosta, joten pääsemme täällä Suomessakin nauttimaan laatuteatterista ja Shakespearestä oikein alkuperäisellä kielellä. Aikaisemmin tuli nähtyä Kenneth Brannaghin Macbeth ja nyt oli vuorossa Nicholas Hytnerin ohjaama Hamlet, jossa nimihahmoa esitti Rory Kinnear.

Ohjauksessa oli tuotu kiinnostavalla tavalla esiin Shakespearen ajan tunnelma, jossa käytännössä elettiin poliisivaltiossa, tuomalla tarina modernin poliisivaltion kulisseihin valvontakameroineen ja turvamiehineen. Kieli toki oli yhä aitoa Shakespearea, mutta näytelmän ahdistava tunnelma konkretisoitui aivan uudella tavalla, kun esiin tuotiin aivan eksplisiittisesti se, että mikään sana ei ollut yksityinen tai teko salainen. Tekstiinkin tuli lisämerkityksiä tällä tavalla esitettynä.

Kinnearin Hamlet oli erinomainen ja samaa voi sanoa myös kaikista muista näyttelijöistä. Tuttu tarina ja kieli avautuivat jälleen aivan uudella tavalla produktiossa, jonka ainoa negatiivinen puoli oli se, että näyttämövaihdosten aikana soitetut musiikki- ja ääniefektit olivat aivan liian kovaäänisiä. Ensimmäisen sellaisen jälkeen sormet hyppäsivät korville heti, kun oli vihjettäkään siitä, että ääntä alkaisi lähteä muusta kuin näyttelijöiden suusta.

Shakespearen lukuprojektini on ollut hetkellisesti tauolla, koska aikaa ei ole oikein ollut paneutua seuraavaan näytelmään, joten sen sijaan teosten näkeminen näyttämöllä edes tällä tavalla on todella hienoa nannaa. Samaan syssyyn Teemakin on lähettänyt ikuisen bardin teoksia varastoon katsottavaksi, kun ehdin, joten kevyemmän viihteen sekaan mahtuu myös haastavampaa tavaraa aina silloin tällöin. :)