Siinä missä edellinen Disney-animaatio Brave oli äiti/tytär-tarina, uusin keskittyyn sisariin Anna ja Elsa. Elokuvan sanotaan perustuvan löyhästi Andersenin tarinaan Lumikuningatar, mutta itse sanoisin, että alkuperäinen tarina on lähinnä inspiroinut elokuvan tekijöitä, sillä lumikuningattaresta on jäljellä lähinnä talveen pohjaavat taikavoimat. :p
Elokuva oli itse asiassa parempi kuin odotin, sillä seassa oli siinä määrin hauskaa huulenheittoa, että perinteinen teema ei haitannut, ja juoneen oli jopa onnistuttu ujuttamaan pari tavallisesta poikkeavaa koukkua, joiden ansiosta tarina ei ollut täysin alusta loppuun arvattavissa. Elokuvan opettavaiset viestit kertoivat lähinnä suvaitsevuudesta, kuten tämän hetken mielialassa pystyi arvaamaankin.
Ääninäyttelijäpuolella alkuperäisessä versiossa ei ole tällä kertaa mukana tuttuja nimiä, mutta hyviä näyttelijöitä ja erinomaisia laulajia joka tapauksessa. Animaatio on sujuvaa ja kaunista 3D-tietokoneanimaatiota, joka ottaa täydet irti lumikiteiden ja jään fraktaalirakenteista. Lopputulos on elokuva, jota oli kiva katsella ja hauskaa kuunnella.
Vaikka viimeisimmissä Disney-tuotannoissa ei olekaan ollut sellaisia elokuvia, joista olisin todella innostunut samaan tapaan kuin aikoinaan rakastuin Kaunottareen ja hirviöön tai ihastuin Leijonakuninkaaseen, pakko on myöntää, että ne ovat olleet erinomaisesti tuotettuja elokuvia. Vaikka tarinapuolella mennäänkin monella tapaa varman puolelta, liialliseen kaavamaisuuteen ei kuitenkaan olla kangistuttu, joten sikäli laatuun voi yhä luottaa.
Lisäys 19.4.: Katsoin elokuvan uudelleen blurayltä ja näin toisella katsonta kerralla pystyin pääjuoneen seuraamisen sijaan/lisäksi keskittymään paremmin myös muihin elokuvan piirteisiin. Pakko sanoa, että elokuvassa on paljon nykyaikaista asennetta, josta voi vain olla iloinen. Parhaimpia päältä ovat muiden päähahmojen järkevä asenne Annan päätökseen, että hän on rakastunut ja haluaa mennä naimisiin miehen kanssa, jonka hän vasta tapasi (melkoinen kelkan kääntö Disneyltä...); Kristofin ja Annan tasaväkinen suhde; ja se, että Anna ja oikeastaan myös Elsa ovat elokuvan lopussa pitkälti samanlaisia kuin sen alussa: kenenkään ei tarvinnut muuttua, jotta aikaiseksi saatiin onnellinen loppu, vaan sen sijaan seikkailun seassa ratkottiin onnistuneesti sellaisia epävarmuuksia ja ihmissuhdeongelmia, joihin me kaikki törmäämme elämässä. Well done.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.