Mangojen tekijöillä on tapana napata inspiraatiota vähän sieltä ja täältä tarinoita kehittäessään. Yksi varsin yleinen inspiraation lähde on klassinen, kiinalainen romaani apinakuninkaasta Sun Wukongista. Yksi länsimaissa tunnetuimmista mangoista, Dragon Ball, perustuu tähän teokseen. Myös shonen-mangan epävirallinen kummisetä Buichi Terasawa on lainannut siitä tässä muuten scifistisessä tulevaisuuden Tokioon sijoittuvassa dekkaritoimintasarjassa.

Goku Furinji on entinen poliisi, joka toimii yksityisetsivänä tulevaisuuden Tokiossa (no, julkaisuaikana; nykyään kyse alkaa olla vaihtoehtoisesta Tokiosta, kun otamme 1980-luvun scifiä kiinni... ;D). Erään tapauksen yhteydessä hän melkein hukkuu autoineen Tokion lahteen, mutta salaperäinen hyväntekijä pelastaa hänet ja asentaa hänen tuhoutuneen vasemman silmän sijaan kyborgisen silmän, joka sisältää tietokonesirun, jonka avulla Goku pystyy hallitsemaan kaikkia maailman tietokoneita ja hyödyntämään kaikkia tietoliikenneyhteyksiä. Hän saa myös monipuolisen taistelusauva, joka pystyy mm. kasvamaan pituutta fyysikan lakeja uhmaavia määriä. Goku käyttää näitä aseita tapauksiaan tutkiessaan samalla, kun hän yrittää ottaa selvää kuka ne hänelle antoi...

Kuten kaikki Terasawan tuotanto, Goku Midnight Eye on häpeilemätöntä toimintaa, joka käsittää melkoisen määrän machoilua ja puolialastomia naisia. Sukupuolitasa-arvoja se ei tue tai stereotypioita pura, mutta aivottomana viihteenä se iskee kyllä, kun oikealla tuulella sattuu olemaan. ;) VIZin 1990-luvun alkupuolelta peräisin olevat, lehtimuodossa julkaistut painokset ovat värillisiä, mikä tuntuu oudolta mustavalkoista mangaa lukemaan tottuneesta, mutta oli värityksen takana kuka tahansa (asiaa ei lehdessä kerrota), se ei ole hassumpi. Pikalukemisena illan ratoksi ennen nukkumaan menoa nämä sopivat oikein hyvin.