Kolmas Herbert vanhemman kirjoittamista Dune-sarjan teoksista sijoittuu vajaat kymmenen vuotta edeltävän Dune Messiah -teoksen jälkeen. Paulin uskotaan kuolleen aavikolla ja hänen sisarensa Alia toimii sijaishallitsijana hänen lapsilleen, kaksosille Ghanima ja Leto. He ovat molemmat tätinsä kaltaisia, syntyneet tietoisina heitä edeltäneiden esi-isiensä muistoista, ja pelkäävät näiden muistojen ottavat heistä vallan. Tästä syystä nämä lapset, jotka eivät ole lapsia, kehittävät suunnitelman, jonka avulla pelastaa itsensä. Valitettavasti myös muilla on suunnitelmia heidän varaltaan...

Pidempi saaga on tässä osassa jo selkeästi etenemässä, joten vaikka tarinassa on kaari, teoksen loppu jää auki ja innostaa lukemaan seuraavan osan, jotta saisin selville miten Letolle ja Ghanimalle käy. Toisaalta teos ei innosta enää yhtä paljon kuin aikaisemmat Herbert vanhemman kirjoittamat sarjan osat, koska väkeä alkaa olla jo enemmän ja suosikkihahmoilla vähemmän tekemistä. Ongelma on siis sama kuin Herbert nuoremman ja Andersonin kirjoittamissa osissa, tosin ei yhtä paha, koska hahmot ovat kuitenkin paljon monitahoisempia ja tuttuja verrattuna heidän teoksiinsa.

Pointti lienee se, että siinä missä aikaisemmin luin nimenomaan Paul Atreidesin tarinaa, nyt kiinnostus on siirtynyt hahmoista Herbertin luoman maailman historiaan/kohtaloon. Mikä ei sinällään ole pahasta, sillä tarinassa on paljon kiinnostavaa, mutta se vaatii hieman totuttelua, kun lukutapa ja -asenne muuttuvat jossain määrin lennossa.

No, nyt on jäljellä enää muutama kirja tässä sarjassa. Onhan sen parissa jo ehdittykin istua. ;) Toki kirjojen jälkeen/lomaan voisin ottaa katsottavaksi myös teoksiin Dune ja Children of Dune perustuvat TV-sarjat, mutta onhan niiden kanssa vielä aikaa. :D

Wikipediassa