Image Comicsin kautta julkaistu Spawn oli supersankarisarjakuvaksi melkoisen räväkkä ja sikäli harvinainen yksilö myös, että melkein koko sarja julkaistiin myös Suomessa Egmontin toimesta. Koska satuin onnekkaasti olemaan silloin jo sarjakuvien ystävä, keräsin aikoinaan jokaisen Suomessa julkaistun lehden ja päätin nyt vuosien jälkeen palata sarjan pariin. :)

Tarina alkaa, kun Al Simmons -niminen sotilas, joka on tehnyt hommia Yhdysvaltain valtion hämärämmällä puolella, kuolee ja päätyy helvettiin. Hän ei halua muuta kuin nähdä vaimonsa vielä kerran, joten hänelle tarjotaan perinteistä vaihtokauppaa: sielu tästä toiveesta. Valitettavasti hänen kanssaan kauppaa käyneen paholaisen tulkinta diilistä on, että Simmons palaa maan päälle viisi vuotta myöhemmin muistissaan enemmän reikiä kuin edam-juustossa ja käärittynä symbioottiseen helvetinasuun, joka merkitsee hänet yhdeksi helvetin spawneista, tulevista helvetin armeijan kenraaleista. Tämä Spawn ei vain ole valmis hyväksymään asiain tilaa noin vain, vaikka häneltä meneekin aikaa päästä tilanteen herraksi...

Spawn oli minulle ensimmäisiä sarjakuvia, joissa pääsin näkemään uudempaa, tietokoneen avulla aikaan saatua piirtojälkeä. Ja pakko on myöntää, että niin kauan kuin supersankarisarjakuvan pahat tavat jätetään huomiotta (varsinkin naisten piirtämisessä, kuten Hawkeye Initiative osuvasti kuvaa), taide on erinomaista. Olen aina pitänyt McFarlanen rikkaasta, värikylläisestä tyylistä ja vaikka mieluiten sitä näenkin Hämähäkkimies-tarinoissa, myös Spawn on kaikin puolin kaunista katsottavaa suurimman osan aikaa.

Juonellisesti tarina on monimutkainen ja siksi hauska ja haastava seurata, vaikka koossa se ei pysykään yhtä hyvin kuin esim. myös kristinuskosta aineksia hyödyntävä Preacher. Simmonsin hahmoa kehitetään hyvin tarinan edetessä, mutta kokonaisuutena sarjaan olisi ehkä kaivannut lisää sympaattisempia hahmoja. Maailma on toki harmaasävyinen, mutta McFarlanen maailman sävyt olivat lähempänä mustaa kuin valkoista.

Silti kyseessä on sarja ja tarina, joka uskaltaa kysyä vaikeampiakin kysymyksiä ja käsitellä asioita tavalla, joka sarjan julkaisuhetkellä ei ollut vielä normi supersankaritarinoiden keskuudessa. Toki 1990-luvun alussa oli jo poikkeustapauksia, mutta kokonainen sarja, joka sohi näinkin arkoja aiheita, oli jotain uutta. Vaikka Spawn loppujen lopuksi menetti suosionsa ja lopetettiin lehteen nro 200, se ehti sillä välin käsitellä monenlaisia aiheita ja usein vakavin teemoin, eikä vain toiminnan ja räiskeen kautta (vaikka toki niitäkin sivuilla riittää).

Spawn hahmona ja tarinakokonaisuutena ei tule koskaan olemaan isoin suosikkini, mutta ihan luettava se kyllä on, jopa näin toiseen kertaan.

Wikipediassa