Viime aikona on ollut ilahduttavan paljon scifi-elokuvia katsottavana. Nyt kun vielä löytäisin aikaa kaiken katsomiselle. :p
Trancendence paneutuu tekoälyn maailmaan. Elokuvan pohjimmainen kysymys ei ole niinkään tekoälyn luonne tai sielun ominaisuus, vaikka perusajatus elävän ihmisen mielen siirtämisestä sähköiseen muotoon antaisikin sellaiselle paljon tilaa. Sen sijaan elokuva keskittyy siihen, miten tällaiseen älyyn reagoitaisiin. Koska osa maailmasta arvattavastikin reagoisi negatiivisesti, lopputulos on traaginen.
Elokuvassa oli paljon hyvää, mutta jostain syystä se ei silti onnistu kaappaamaan mukaansa. Monet hyvät ja osuvat palaset ja roolisuoritukset eivät jostain syystä muodosta tyydyttävää kokonaisuutta. Toki myös tieteen puolella löytyy lapsuksia, osaltaan siksi, että asia ei nyt vain toimi niin kuin elokuvassa annetaan ymmärtää, tai siksi, että kuvamaailman vaaatimusten on annettu ajaa tieteen ohitse. Hyvä esimerkki ensimmäisestä on kohta, kun melko uusi tekoäly siirtyy internettiin "turvaan". Kuka tahansa tietokoneista jotain tietävä pystyy ampumaan tapahtumaketjuun aukkoja vaikka kuinka... Esimerkki jälkimmäisestä taas on nanokoneiden "matkaan lähtö", joka on visuaalisesti vaikuttava, mutta ei kyllä ole mitenkään järjellisesti selitettävissä.
Mutta joo. Paljon itse asiassa kertoo se kuinka tuollaiset kohdat jäivät harmittamaan. Jos elokuva ja tarina olisi kaapannut mielen mukaansa, tällaiset lapsukset olisi ollut huomattavasti helpompi jättää huomiotta ja antaa anteeksi. Toinen harmittava puoli on se, että kaikesta huolimatta en millään osaa sanoa tarkasti missä elokuva menee ojaan. Päällisin puolin mukana on kaikki mitä voisin haluta, mutta jotenkin kokonaisuus ei vain toimi. Ihan kiinnostavaa ja viihdyttävää kyllä, mutta ei kuitenkaan todella kiehtovaa tai mukaansa tempaavaa. Sääli, sillä idea on hyvä, toteutus ok ja näyttelijät hyviä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.