Pitihän tämäkin sitten käydä katsomassa, kun niin pidin hämäri-leffojen rebootin ensimmäisestä osasta. :)

Toisessa osassa on mukana uudet pahikset - Electro ja Vihreä Menninkäinen, jota ei tosin tällä nimellä koskaan kutsuta - ja muuten mennään tutuilla poluilla. Mitään uutta ja ihmeellistä elokuvassa ei siis ollut, vaan vanhaa tuttua vankalla pohjalla. Sally Fieldsin May-täti on paras ikinä, eikä muukaa porukka petä. Electron taustatarina jäi harmittamaan, sillä hänestä oli tehty niin stereotyyppinen päälletallottu nössö, joka viimein saa tarpeekseen, että koko homma tuntui liiankin valmiiksi pureskellulta ja kliseiseltä. Harry Osbornin tarinaan oli sentään saatu syvyyttä ja hänen toimiinsa epätoivon ajamaa motivaatiota.

Kaiken tämän seassa ystävällinen seinäkiipijä toki taistelee omantuntonsa kanssa, kun sydän vetäisi viettämään aikaa Gwen Stacyn kanssa, mutta tämän edellisessä elokuvassa kuolleelle isälle annettu lupaus ja pelko tulevaisuudesta taistelevat vastaan. Ja sitten seassa on kaikenlaisia paljastuksia Peterin vanhempien menneisyydestä ja voimien lähteestä. Joten ei ihme, että elokuvalla on pituutta melkein kaksi ja puoli tuntia. Liian pitkältä se ei kuitenkaan ehtinyt tuntua ja vaikka 3D-formaatissa toki vietetään aikaa niin hämärin kyydissä verkolla lentämässä kuin taistelun tuoksinassakin, missään välissä ei tullut sellainen olo, että "lopettakaa jo se tappelu ja palatkaa juoneen, kiitos!".

Kovin mieleen jäävä tarina ei ole kyseessä, vaan aikalailla tuli mentyä viimeisimmän jutun peressä koko ajan. Niinpä päällimmäisenä mielessä teatterista lähtiessä oli viittailut siihen, että seuraavan leffan pahiksina tulevat olemaan vanha kunnon Sinister Six, tosin Osborn-keskisillä uusilla syntymätarinoilla. Mutta onpahan jotain, mitä odottaa. :D

IMDb.ssä

Wikipediassa

Viralliset sivut