Shirow Miwan mangasarja alkaa neljällä lyhyellä tarinalla, jotka esittelevät sarjan neljä (anti)sankaria ennen kuin siirrytään varsinaiseen juoneen. Tarina sijoittuu dystopiseen tulevaisuusmaailmaan, josta näin kolmenkaan kirjan jäljiltä ei ole paljoakaan tiedossa. Sen sijaan vinkkejä on saatu mystisestä organisaatiosta, joka luo yli-inhimillisiä voimia omaavia lapsisotilaita. Tarinan keskimössä liikkuva Heine Ramsteiner (jonka nimi on viittaus suosikkibändiini Ramsteiniin...) on yksi näistä sotilaista, joka on paennut järjestöltä ja yrittää tulla toimeen menneisyytensä traumoista huolimatta samalla, kun hän etsii järjestön jäänteitä voidakseen varmistaa, että ne on lopullisesti tuhottu.

Hänen seuraansa tarinassa kerääntyy entinen mafian pyssymies Mihai, Badou, joka on pelurimainen tietojen myyjä niin kauan, kun tupakkaa riittää, ja muuttuu nikotiininpuutteessa psykoottiseksi pyssysankariksi, sekä miekkataistelijaksi kouluttettu Naoto, joka etsii perheensä surmaajaa, vaikka ei tiedä tästä muuta kuin että tällä on samanlainen miekka kuin minkä hän itse peri opettajaltaan.

Ensimmäisessä kirjassa esitellään hahmojen taustoja ja luonteita ainakin siinä määrin, kun tämä ei sekoita juonen mystiikkaa. Toiset kaksi kirjaa aloittelevat varsinaisen juonen kanssa, mutta vielä ei päästä erityisen pitkälle. Toisaalta pidän kovasti siitä, että tarinassa viitataan myös taaksepäin ja myös sellaisilla tapahtumilla, jotka eivät varsinaisesti kuulu pääjuoneen, on pitempiaikaisia seuraamuksia. Hahmoilla on selkeät persoonat ja omat äänensä, jotka erottuvat hyvin toisistaan.

Miwan ihmishahmot ovat kaunista katsottavaa, eikä vain hahmosuunnittelultaan. Anatomia, liike, ilmeet, eleet, fyysinen persoonallisuus, kaikki ovat kohdallaan. Toisin kuin monien muuten ansioituneiden artistien kohdalla, näitä kirjoja lukiessa ei ole mitään huolta siitä, että hahmot sekoittuisivat toisiinsa. Lisäksi jokaisella on selkeä, oma tyylinsä, joka seuraa hahmojen vaatevaihtojen mukana. Ja he tosiaan vaihtavat vaatteita, aivan kuin oikeat ihmiset. :)

Vastapainona näille yksityiskohdille onkin sitten taustakuvituksen minimaalisuus tai jopa suoranainen puute. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että tarinan dystopinen maailma tuntuu vielä kolmenkin kirjan jälkeen niin ohuelta ja olemattomalta. Tarina ei ole maailmaan puuttunut ja kun hahmojen taustalla on paljolti pelkkää valkoista, lukijan on mahdotonta poimia vinkkejä ja tietoja hahmoja ympäröivästä maailmasta.

Näin kolmen kirjan jälkeen minulle jäi siis käteen maailma, jossa on potentiaalia, mutta ei juuri muuta, salaliittojuoni, joka on kyllä nähty ennenkin, mutta mikäs siinä, ja kourallinen todella kiehtovia hahmoja, joiden parissa viihdyn kyllä muista puutteista huolimatta. Joten vaikka kuinka olenkin taistellut sitä vastaan, edessä lienee uuden sarjan seurannan aloittaminen. :p Lukurästissä ja ostoslistalla on tosin niin paljon muutakin luettavaa, että mennee vuosi ennen kuin palaan tämän sarjan pariin, niin nolo kuin tämä tosiasia onkin. Mutta onpa jotain odottamisen arvoista nyt ainakin. Tosin niin on aikalailla kaikki muukin... :)

Wikipediassa