Kirjastosta sattui käteen tämä sarjakuvakokoelma, joka on sikäli osuva, että olen pikkuhiljaa lueskellut myös Turnerin piirtämää Witchbladea. Fathom on Michaelin oma sarja, jossa on hänen piirrostyönsä lisäksi hänen kirjoittamansa tarina.
Aspen Matthews on olympiakultaa voittanut uimari ja vastavalmistunut meribiologi. Hän pääsee mukaan merenalaisen tutkimusasemalle DMD:lle, mutta tuskin hän on ehtinyt jalkaansa sinne laskea, kun alkaa tapahtua. Ennen kuin tarina loppuu, Aspenin koko maailma on kääntynyt päälaelleen ja hän on oppinut itsestään paljon uutta...
Turnerin tarinassa ja piirrosjäljessä on paljon hyvää, mutta myös huonoa. Toisaalta tarina on kiinnostava ja Turnerin luomassa maailmassa on paljon potentiaalia. Tämän ensimmäisen kirjan tarinakaari jättää kuitenkin sellaisen maun suuhun, että tarina on juostu läpi. Selkeästi kerrottavaa olisi ollut ainakin pari kirjaa enemmän ja tarina olisi ollut huomattavasti parempi, jos sille olisi joko annettu tarpeeksi aikaa ja tilaa tai sitten sitä olisi yksinkertaistettu huomattavasti. Vaikka Aspenin seikkailut jatkuvatkin vielä tämän kirjan jälkeen, sen on tarkoitus toimia kokonaisuutena. Ja niin se toimiikin, mutta ei niin hyvin kuin voisi toimia.
Turnerin hahmot ovat kiinnostavia, mutta yksiulotteisia. Naiset ovat voimakasluonteisia ja pippurisia. Miehet ovat joko tunteettomia hirviöitä, urhoollisia sankareita tai höpsöjä lonkalta vetäjiä. Vaikka pidänkin voimakkaista ja johtavista naishahmoista, toivoisin sekä heistä että miehistä aidomman oloisia ja monipuolisempia otuksia.
Tätä heikkoutta Turnerin piirrostyyli vain vahvistaa, sillä pääosin sivuilla toistuvat sama mies- ja naisvartalo uudelleen ja uudelleen. Vaatteet ja hiustyylit vaihtelevat, mutta oikeasti vaihtelevan ja kiinnostavan näköisiä ovat ainoastaan ne hahmot, jotka eivät ole noin 25-vuotiaita kaunokaisia. Vartalot onkin sitten varastettu Barbie- ja Ken-nukeilta. Tämä on harmillista, sillä Turner on taitava artisti ja hänen kynänjälkensä on muuten erinomaisen näköistä, varsinkin Joe Weems V:n tussauksen ja Jonathan D Smithin värityksen jäljiltä. Nyt kun vielä tunnistaisin yhden tummahiuksisen, urhoollisen miehen toisesta...
Summa summarum? Ihan luettava teos, jonka tarinassa on potentiaalia, mutta toteutus olisi vaatinut vielä hiomista. Ja vaikka rakastankin Turnerin maisemakuvitusta ja hienoja korallin inspiroimia ase- ja haarniskasuunnittelua, ihmishahmot vaatisivat vielä monipuolistamista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.