Usakaru Furuyan manga perustuu Osamu Dazain romaaniin ja on priimaesimerkki siitä, että kaikki manga ei ole nuoremmille tarkoitettua kevyttä hupia. Tarina kertoo Obasta, nuoresta miehestä, joka ei tiedä miten saada yhteyden muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Hän piilottelee koulussa pellen naaman takana, mutta ei ymmärrä ihmisiä tai ihmissuhteita. Pian hän ajautuukin alkoholin ja seksin pyörittämään syöksykierteeseen.

Dazain alkuperäinen romaani on kirjoitettu Oban pitämien päiväkirjojen muodossa, joten manga eroaa siinä, että vaikka mukana on toki paljon Oban ajatuksia, näkökulma on pakostakin ulkopuolinen. Vaikka tarina toimii mangassa, uumoilen, että romaani on kuitenkin parempi, jos sen sattuisi käsiinsä saamaan. Toisaalta mangan kuvamaailmassa ja toisenlaisessa näkökulmassa pääsemme näkemään asioita, joita yhden ihmisen näkökulmasta kirjoitetussa romaanissa ei ole mahdollista ilmaista. Joten kaikella on aina puolensa.

Furuyan piirrosjälki on toimivaa, mutta ei tyyliltään ihan niin siloiteltua kuin mistä yleensä pidän. Toisaalta kovin siloiteltu tyyli ei tarinaan kovin hyvin istuisikaan. Parhaimmillaan Furuya on maalauksellisemmissa ja kuvainnollisemmissa kohtauksissa ja jaksoissa, verrattuna "tavalliseen" tyyliin ja elämään.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on sarja, joka pitäisi oikeasti lukea kokonaisuudessaan ennen kuin siitä sanoo mitään. Näin kirjastosta käsiin jääneen ensimmäisen osan kanssa minkäänlaista loppua tarinalla ei ole, vaikka tietyllä tavalla tarina ei sitä kaipaakaan. Kyse ei ole sellaisesta kertomuksesta, jolla olisi kovin selkeä alku tai loppu, mutta kesken jääminen harmittaa silti. Ei kai auta muu kuin varata muutkin osat, jotta pääsen lukemaan myös ne. :)