Yhdeksästoista Bond-elokuva on Pierce Brosnanin kolmas esiintyminen James Bondin hahmossa. Tähän mennessä hän on asettunut rooliin jo erittäin hyvin. Elokuvan juoni on myös selkeän moderni, sillä ensi silmäyksellä selkeästi pahikseksi maalattu Renard (Robert Carlyle) saa loppua kohden antisankarimaisia piirteitä, jotka tekevät hahmosta sekä monitahoisemman että sympaattisemman. Samalla elokuvan naishahmot ovat aikaisempaa monipuolisempia ja voimakastahtoisempia. Tässä elokuvassa ei ole juurikaan pelastusta kaipaavia prinsessoja. Elokuvan selkein puute on hahmojen määrä, sillä tästä syystä moni hahmoista jää yksiulotteiseksi pelkästään ajan puutteen takia.

Nämä myöhemmät Bond-elokuvat ovat siitä jänniä, että vaikka ne ovat kyllä ihan toimivia genrensä edustajia, niistä tuntuu jotenkin puuttuvan se jokin, joka tekee vanhoista Bondeista Bondeja. Lienee ihan vain nostalgia, sillä nyt ollaan selkeästi jo elokuvissa, joita en ole tullut nähneeksi aikaisemmin, toisin kuin vanhemmat leffat, jotka osaan ulkoa. Joka tapauksessa, vaikka hahmot ja juonet ovat ihan viihdyttäviä, en voi sanoa olevani elokuvista erityisesti innoissani. Voi hyvinkin olla, että mieli muuttuu, kun pääsen aivan uusimpiin, mutta edessä on vielä yksi Brosnanin Bond ennen kuin Daniel Craig astuu Bondin kenkiin.

Sillä välin lisämateriaaleina toimivat tässä kokoelmassa yhä kommenttiraidat, joita allekirjoittanut kuuntelee niin kovin mielellään. :)

IMDb:ssä

Wikipediassa

Traileri

Musavideo