Dune-projektini etenee ja alkaa jopa olla loppusuoralla: enää kolme kirjaa tämän jälkeen luettavana! Tai no neljä, jos päätän lukea projektin aikana väliin tupsahtaneen teoksen Mentats of Dune. Saa nähdä jaksaako enää sitä tähän hätään. Olen sentään lueskellut näitä pari vuotta, usko tai älä. Tiedä ollako suorituksesta ylpeä vai harmissaan, kun tahti ei tunnu niin kovin nopealta... Mutta väliin on toki luettu kaikenlaista muutakin.

No asiaan. Heretics of Dune hyppää taas ajassa melkoisen hetken eteenpäin edelliseen kirjaan verrattuna. Leto II:n kuolemasta on 1500 vuotta ja maailma on jälleen muuttumassa. Hänen kuolemaansa seuranneiden levottomuuksien aikana ihmiskunta on levinnyt pitkin poikin maailmankaikkeutta ja nyt näiden lapset ovat palaamassa vanhaan valtakuntaan, tuoden mukanaan uusia ajatuksia ja uusia uhkia... Miten Leton suunnitelma nivoutuu yhteen näiden tapahtumien kanssa?

Vaikka toisaalta Herbertin aikajanat ovat ihailtavan kunnianhimoisia, aina välillä jää mietityttämään, että eikö maailman olisi pitänyt muuttua enemmän noin pitkässä ajassa? Toisaalta niin Bene Gesseriitat muisteineen kuin Tleilaxu gholineen luovat jatkuvuutta ajasta toiseen ja voivat samalla yhdessä aikakauden hengen kanssa aiheuttaa paikallaan pysymistä, kuten tarinassa todetaankin. Joten ehkä ajatus ei ole ihan niin mahdoton sittenkään. Samalla gholat tarjoavat mahdollisuuden antaa lukijalle kiintopisteen tarinaan, hahmon, joka palaa ei ihan samana, mutta samankaltaisena tarinaan ja auttaa sitomaan eri kirjoja yhteen. Herbertin tapa sirotella muistutuksia aikahypyistä mm. nimien muuttuneina muotoina (Arrakis -> Rakis) auttaa lukijaa pysymään kartalla tekemättä asiasta ongelmaa.

Tästä johtuen tässä tarinassa minulla oli kaksi selvää suosikkihahmoa: teoksen alussa uusin Duncan Idaho -ghola ja lopussa puolestaan uutena tuttavuutena tarinaan tullut Miles Teg. Juonellisesti Heretics aloittaa uuden kokonaisuuden mytologiassa Paulin ja Leton näkemän tulevaisuuden alkaessa pikkuhiljaa paljastua. Pitkän rauhan jälkeen tilanne alkaa jälleen kiivastua ja Duncan sekä Miles joutuvat yhdessä Bene Gesseriittojen ja Rakikselta löytyneen, jättiläismatojen kanssa viestivän Sheaanan kanssa taistoon maailmankaikkeuden laidoilta palanneiden Matrejen järjestön kanssa.

Vaikka sen enempää Duncan kuin Mileskaan eivät kilpaile Paulin kanssa sarjan ykkössuosikkihahmon paikasta mielessäni, tämä oli silti erinomainen jatko sarjalle. Juuri sellainen kirja, joka jättää innokkaana odottamaan seuraava osaa, jotta pääsee lukemaan mitä tapahtui seuraavaksi. Mistä johtuneekin se, että seuraava osa on jo aloitettu ja sen lukemisessa menee toivottavasti vähän vähemmän aikaa kuin mitä tämän kanssa tuhlaantui. ;) Tosin lukeminen meni päällekkäin muuton, pyhien ja melkoisten työkiireiden kanssa, joten hidas tahti lienee pakko antaa itselle anteeksi...

Kirjasta Wikipediassa