Nyt kun suomettuminen on jälleen ollut puheenaiheena, päätin virkistää kylmän sodan aikana syntyneenä, mutta sen loppumisen jälkeen aikuistuneena muistia siitä, mistä on kyse. Jukka Tarkan teos tutkii alaotsikkonsa mukaisesti Suomen asemaa kylmässä sodassa vuosina 1947-1990. Teos on jäsennetty teemoittain kronologisen järjestyksen mukaan, mikä ainakin omasta mielestäni oli hyvä ratkaisu: vaikka tästä johtuen kirja kelaakin takaisin päin useaan otteeseen, tekstiä on helpompi seurata, kun pysytään yhdessä aiheessa kerrallaan.

Noin yleisesti olen aina ollut kiinnostuneempi sosiaalisesta tai henkilöhistoriasta kuin poliittisesta historiasta nimineen ja päivämäärineen, mutta tässä tapauksessa sekä aihe että kirjoitustapa toimivat. Vaikka elämän muutokset hidastivatkin pitkän teoksen läpi kahlaamista, kirjana se oli yllättävän helppolukuinen ja kiinnostava. Nopeiksi suupalasiksi pätkityt aiheet auttoivat sulattamaan joskus kuivakkaa aiheutta mukavissa palasissa.

Koska aihe ei ollut allekirjoittaneelle oikeastaan koulun oppimäärää tutumpi (ja senkin pänttäämisestä on aikansa...), kyseessä oli vaihteen vuoksi teos, jossa oli hyvin vähän jo tuttua tekstiä ja josta sen sijaan opin paljon uutta. Toki iso osa varsinkin kirjan loppupään nimistä oli tuttuja - olisi pitänyt kasvaa kiven alla ja elää pussi päässä, jotta niiltä olisi välttynyt - mutta harvemmin olen kovin tarkasti hahmottanut kuka teki mitä, miksi ja miten asiat liittyivät toisiinsa. Samoin tapahtumien pääpiirteet ovat tutuhkoja, mutta niiden taustat, yksityiskohdat ja seuraamukset sen sijaan eivät. Niinpä ollen teos täytti aivan varmasti useitakin aukkoja omassa sivistyksessäni, mitä oman maan lähimenneisyyteen tulee.

Teoksesta jäi myös hyvä maku suuhun ihan suomalaisena. Vaikka myös kritiikkiä annettiin ja epäonnistumisia mainittiin, yleisesti kirjoittaja antaa kuvan Suomesta, jonka onnistui välttää useitakin suden kuoppia mahtavan naapurin kanssa toimiessaan. Itse en mene sanomaan mitään tietojen tai näkökannan oikeellisuudesta. Tarkalla ja teoksella on hyvä maine, mutta itse en ole historioitsija, enkä erityisemmin edes maallikkona tähän aikakauteen aikaisemmin tutustunut, joten tähän hätään ei auta kuin hyväksyä tieto sellaisenaan, tosin muistaen, että jokainen kirjoittaja näkee asiat omasta näkökulmastaan ja yhtä ainoaa oikeaa totuutta ei ole olemassakaan. Mahdollinen muu kritiikki tullee esiin vasta, jos ja kun ehdin lukemaan asiasta vielä lisää. (Valitettavasti maailman on täynnä kaikkea kiinnostavaa, joten saapa nähdä milloin seuraavan kerran eksyn tämän nimenomaisen aiheen pariin...)

Jukka Tarkka suomenkielisessä Wikipediassa