Olen kirjoitellut tästä suosikkisankarista aikaisemminkin ja siinä yhteydessä olen tullut maininneeksi, että eri versioista pidän juuri Danny Ketchin Aaveajajasta eniten. Joten luin oikein mielelläni uudelleen näitä klassisia tarinoita, jotka löytyvät suomenkielisinä julkaisuina omasta hyllystä, mutta joita en le lukenut alkuperäiskielisinä koskaan aikaisemmin. Lisäksi seassa oli joitakin juonenkäänteitä ja sivujuonia, jotka oli jätetty Suomessa julkaistuista jutuista veke, joten sekin oli tietenkin plussaa.

Kaikkein mieluiten olisin toki lukenut sarjaa alusta asti, eikä näin volume 2:sta, mutta sitä ottaa mitä löytää, kun kirjastosta luettavaa haalii. :) Siinä mielessä on hyvä, että tarina on tuttu, koska muuten tämä alkaisi aivan ufosti keskeltä ja jää täysin kesken... Näin toisessa osassa kokoelmaa ollaan jo aika hyvin päästy nimittäin vauhtiin ja Danny alkaa asettua elämäänsä Ghost Riderina. Pulmaa tuottaa tosin se, että kaikki aikaisemman Ghost Riderin tunteneet olettavat uuden version olevan myös demoni Zarathos, vaikka hyvin pian alkaa käydä selväksi, että näin ei todellakaan ole, vaikka tässä välissä tarinaa ei ole vielä mitään selvyyttä kuka Ghost Rider oikeasti on...

No joka tapauksessa. Siinä mielessä perinteistä 90-luvun supersankarisarjakuvaa, että tohinaa ja vihollisia riittää liiaksikin. Tarinassa ehditään harvemmin hengähtämään ja miettimään mitä ollaan tekemässä. Vaikka nykyään pidänkin enemmän vähän mietteliäämmistä tarinoista, on näillä toimintapommeillakin paikkansa, varsinkin kun sekaan heitetään vielä nostalgiaa. Kyseessä oli ensimmäisiä supersankarisarjakuvia, joita voin sanoa oikeasti seuranneeni, Danny Ketchin uusi Aaveajaja kun tuli lehtipisteisiin juuri niihin aikoihin, jolloin aloin käyttämään kuukausirahojani sarjakuvien ostamiseen. ;)