Tämä on kirja, jonka olen oikeastaan halunnut lukea jo sen ilmestymisestä lähtien. Ryssäviha eli virallisemmin russofobia vaikuttaa ensisilmäykseltä aika yksinkertaiselta aiheelta, mutta kun ottaa huomioon Suomen pitkän historian niin Venäjän, venäläisten kuin Neuvostoliitonkin kanssa, asia käykin monimutkaisemmaksi. Suomessa on aina ollut sekä Venäjää ihailevia että sitä vihaavia kansanosia. Kun kirjassa lisäksi käsitellään myös russofobiaa muualla maailmassa, saadaan aikaiseksi kiinnostava teos, joka kertoo sekä Venäjästä, venäläisistä että meistä itsestämme ja omasta historiastamme.

Nyt jo yli vuoden vanha teos on myös kiinnostava, kun ottaa huomioon Venäjän toimet viimeisen vuoden aikana ja miten se on vaikuttanut tapaan, jolla suomalaiset suhtautuvat naapurimaahansa. Lisäksi on toki muistettava, että samalla itse venäläiset (jotka ovat kuitenkin jossain määrin eri asia kuin Venäjä valtiona...) ovat useimmille suomalaisille tutumpia nyt kuin koskaan, sillä kuten Vihavainenkin mainitsee, Suomessa ei ole koskaan ollut yhtä paljon venäläisiä maahanmuuttajia kuin nykyään. Kyse on siis konkreettisista ihmisistä, jotka saatamme tuntea tai joiden lapset käyvät koulua omiemme kanssa.

Russofobian ja varsinaisen ryssävihan määrä riippuu paljon siitä kuinka uhkaavana Venäjää on milloinkin pidetty siinä paikassa, jonka fobian määrää ollaan arvioimassa. Toisaalta melkein aina löytyy myös niitä, jotka syystä tai toisesta tuntevat näin ja koettavat ehkä myös levittää näitä tunteita omista syistään. Kuten Vihavainen kirjassaan toteaa, AKS oli hyvä esimerkki tästä aikoinaan. Tuttu asia on kuitenkin aina vaikeampi yksinkertaistaan pelkän fobian kohteeksi, joten osaltaan siksi Suomen ja suomalaisten suhde suureen naapuriin on aina ollut huomattavasti monimutkaisempi.

Kirjoittajan blogi

Vihavaisesta Wikipediassa