Grimm Fairy Tales on sarjakuvalehti, jonka teemana on kertoa uudelleen klassisia satuja modernin kauhun muodossa. Omaan käteeni osui kokoelma teos, jossa kasataan yksiin kansiin uusi versio J. M. Barrien Peter Pan -tarinasta. Tällä kertaa Pan tosin ei ole mikään viaton ikilapsi ja kadonneet pojat eivät koskaan palaa kotiin tästä versiosta Mikä-mikä-maata...

Tämä on erinomainen aikuisten versio jokaiselle lapsuudesta tutusta tarinasta. Melkein kaikki tarinassa esiintyvät hahmot ovat monipuolisia ja heidän motivaationsa ja ajatusmaailmansa selkeitä. Erityisesti pidän tämän tarinan versiosta Wendystä, joka on aikuinen, itsenäinen nainen, joka ei juuri pelastamista tarvitse. Tarina toimii, piirrosjälki on modernia ja yhdysvaltalaista, mikä on omalla tavallaan hyvin kaunista, ja väritys hienoa.

Ainoa todellinen murmutuksen aihe ovat kirjaan lisänä liitetyt kansikuvat, jotka muistuttavat lähinnä pehmopornoa ja joilla ei ole juuri mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Onneksi kokoelman kanteen on valittu toisenlainen kuva, joka viehätti enemmän, sillä muuten koko kirja olisi saattanut jäädä lukematta. Mikä olisi ollut sääli.

Itse en voi käsittää miksi yhtiö haluaisi edes käyttää kuvia, joilla ei tosiaan ole teeman jälkeen juurikaan tekemistä itse tarinan kanssa. Tarinassa Wendy ei vietä aikaa merirosvojen tai merenneitojen kanssa, joten miksi yhdessä kuvassa hänet on sidottu mastoon ja toisessa hän ja merenneidot suutelevat? Ja miksi pornohtavia kansikuvia, kun ainoa seksuaalinen elementti koko tarinassa on pahan Panin päähänpinttymä Wendyä kohtaan, joka on siis kaikkea muuta kuin hyvä asia? Siis haloo!

Ok, se murmutuksista, jotka liittynevät enemmän tuotantoyhtiön markkinointitapoihin kuin varsinaisesti tähän kirjaan tai sen tekijöiden mielipiteisiin. Kansien välissä oleva tarina on tarkoitettu aikuisille, mutta on siis hyvin kirjoitettu ja lukemisen arvoinen. Nämä muut kansikuvat, joista mieleni vähän pahoitin, voidaan sitten jättää omaan arvoonsa.