Kävinpä sitten katsomassa uusimman Marvel-elokuvan ihan teatterissa asti. Kaikkia kun en ole ehtinyt teatterissa näkemään, vaikka kovasti kyllä olisi tehnyt mieli.

Avengers ei ole aina ollut lempiryhmäni, lähinnä siksi, etten välitä ryhmistä ylipäätään, mutta hyvin kerrottu tarina toimii kyllä ryhmälläkin, varsinkin kun kaikki hahmot on ehditty pohjustaa hyvin. Kuten Avengers: Age of Ultronissa. Elokuva itse asiassa hyödyntää tarinaa tuodakseen lisää syvyyttä yhdelle ryhmän vähiten huomiota saaneista hahmoista eli Hawkeyelle. Toki mukana on myös uutta väkeä eli Maximoffin kaksoset: Elohopea ja Purppuranoita (tosin näitä nimiä ei elokuvassa käytetä...). Sekä toki myös Vision, joka on aina ollut minusta kiehtova hahmo, vaikka en ole juurikaan päässyt häneen tutustumaan kunnolla.

Elokuvan tuotanto on kohdallaan ja vanhojen hahmojen esittäjät jo niin sinut rooliensa kanssa, että huomio kiinnittyy helposti uutuuksiin. Näin erityisesti, kun elokuvan pahikseen eli Ultroniin tuo eloa vallan mainio James Spader. Spader on ollut vanha suosikki jo mennä päiviltä, jonka työhön ihastuin uudelleen Blacklistin yhteydessä. Hän onnistuu tuomaan ulkoisesti robotilta näyttävään Ultroniin samaa ihanan viehättävää pahuutta kuin Blacklistin Rediinkin, olematta kuitenkaan sama hahmo. Aivan kuten Paul Bettany on herättänyt J.A.R.V.I.S.in eloon, myös Spader on Ultronin henki.

Kaiken kaikkiaan siis erinomainen toimintaviihde, joka jatkaa Ikuisuuskivi-tarinan pohjustamista. Koska Ikuisuuden rautahanska oli ensimmäisiä koskaan kokoaan lukemiani Marvel-tarinoita, odotan itse jo innolla, että tässä päästäisiin itse asiaan. Ja liki aletaan jo olla... :)

Mitä tulee Age of Ultroniin, niin elokuvan suurin ongelma lienee se, että maailmassa on jo niin paljon puolia ja jatkumossa niin paljon elokuvia, että katsoja on samassa pulassa kuin lukija Marvel-sarjakuvien suhteen: jos välistä on jäänyt leffa tai pari, katsojalta menee pakostakin jotain ohi, ja useampi jos on näkemättä, niin tarinaa, hahmojen historiaa ja heidän välistään vuorovaikutusta on jo melkoisen vaikea seurata. Katsojan on vain hyväksyttävä se tosiasiasia, että leffa ei vain selitä kaikkea.

Tämä tapa kertoa tarinaa on sikäli hyvä, että se sallii paljon monisyisemmän kerronnan. Toisaalta se jättää sellaisen katsojan, joka ei ehdi tai halua katsoa jokaikistä juttua (itsellä vähän molempi huonompi -tilanne...), jossain määrin ulapalle, kun eri hahmojen tilanteet riippuvat asioista, jotka ovat tapahtuneet jossain toisessa tarinassa. Esim. kun en itse ole seurannut tv-sarjaa Agents of SHIELD, tilanne tämän järjestön kanssa oli minulle aika häh? ja elokuvan Captain America: Winter Soldier toistaiseksi missanneena koko tarina Hydran suhteen (josta tämä elokuva alkaa...) on aika epäselvä. Itse olen tähän tilanteeseen tottunut sarjakuvia lukiessani ja voin siksi kohauttaa olkapäivä, käydä tarkistamassa relevantit uupuvat tiedot netistä ja päättää silti jättää tietyt jutut katsomatta, jos siltä huvittaa. Voin kuitenkin ymmärtää, että monille katsojille tämä on harmittava tilanne, joka pudottaa osan kelkasta.

IMDb:ssä

Wikipediassa