Evil Dead -maratonini päättyy luonnollisesti elokuvan remake-versioon vuodelta 2013. Ympyrä sulkeutuu myös toisella tavalla tämän elokuvan parissa, sillä elokuva on Raimin ensimmäisen Evil Dead -elokuvan tavoin puhdas kauhuelokuva. Toki remake-versiossa tarinan perusajatus on siirretty moderniin ajattelumaailmaan, joka näkyy mm. siinä, että elokuvan naishahmot eivät ole vain kirkuvia takaelementtejä, vaan aktiivisia tekijöitä. Alkuperäisen tarinan tärkeimmät elementit on kuitenkin säilytetty huolella, joten mielestäni uusi versio toimii erinomaisesti sekä uutena tarinana että kunnianosoituksena alkuperäiselle klassikolle.
Ja vaikka kauhu ei olekaan suosikkigenreni, tämä elokuva on myös selkeästi edellistä paremmin omalla mukavuusalueellani, sillä kauhun suhteen olen ehkä vähän meh, mutta komediasta ja varsinkaan sellaisesta komediasta, jota Army of Darkness edustaa, en vain pidä (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, of course). Alavarezin Evil Dead sen sijaan on sen verran pelottava ihan pieneltäkin ruudulta, että voin uskoa elokuvan toimineen hyvin valkokankaalla.
Noin muuten elokuvassa ei tosin ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on toimiva, hyvin tehty, moderni tulkinta kauhuelokuvasa, joka seuraa genren peruskaavaa ja sisältää melkolailla pakollisesti kaikki klassiset elementit, joita alkuperäinen Evil Dead oli luomassa. Näinpä pelottavia ja säikäyttäviä hetkiä riittää, mutta mitään ihmeempiä yllätyksiä elokuvassa ei ole, ellei lasketa sitä, että aktiivisin toimija ja sankari on Mia hänen veljensä Ericin sijaan. Toki kaikilla hahmoilla on hetkensä, sillä nykyään elokuvissa ei juuri näe turhia statisteja...
Teknisesti elokuva toimii erinomaisesti: tehosteet ovat hyviä, näyttelijäsuoritukset nappiin ja musiikki varsinkin minulle mieleen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.