Pinien ElfQuest, joka oli aluperin omakustanteinen, on sittemmin vaeltanut eri painoksina vaikka kuinka. Alkuperäisen tarinan viimeisin inkarnaatio on Dark Horse Comicsin Complete-julkaisu, joka kerää sarjan mustavalkoisena versiona lehtikoossa omnibus-tyyppiseen julkaisuun. En ostanut ensimmäistä osaa, koska siihen kerätyt osat minulla on DC Comicsin (yeah, these elves get around...) värillisinä, kovakantisina Archives-julkaisuina. Valitettavasti sarjan monet uudelleenjulkaisut ja versiot eivät sisällä tarinasta Siege at Blue Mountain eteenpäin ElfQuestia väreissä, joten annoin viimein perää ja ostin tämän mustavalkoisen julkaisun, jotta saisin edes jonkin version tarinasta.

Edellisen kerran mustavalkoisesta Elfquestista kirjoittaessani murmutin jäljen suttaisuudesta. Nyt pitää tarkentaa, että tällöin oli kyse mustavalkoiseksi skannatuista, alunperin väreissä julkaistuista tarinoista, joissa jälki on pakostakin kaikkea muuta kuin hyvä. Lisäksi asiaa ei auttanut pienempi mangakoko ja muutenkin näin jälkikäteen ajatellen varsin kevyesti hutaistu tuotanto.

Nyt kyseessä olevat tarinat on julkaistu alunperinkin mustavalkoisena ja väritetty vasta myöhemmissä uudelleenjulkaisuissa. Niinpä jälki on erinomaista ja ainoa suttuisuus näkyy harmaalle pohjalle painetuissa, alunperin värillisissä lehtien kansikuvissa, joita käytetään lukujen jakajana. Mielestäni kirjapari onkin erinomainen omnibus-julkaisu sellaiselle, joka haluaa päästä käsiksi Elfquestin perusmateriaaliin edullisesti ja kätevästi.

Ensimmäinen kirja sisältää sarjan ensimmäisen osan ja toinen toisen alkuperäisessä muodossaan ja kokonaisuudessaan. Ensimmäistä ostaessa kannattaa tosin olla varovainen, sillä ainakin joihinkin painatuksiin on ilmeisesti livahtanut painovirhepaholainen, jonka takia yksi sivu uupuu. Tässä toisessa osassa en huomannut mitään tällaisia puutteita.

Ja tästä kaikesta huolimatta en vain voi olla kaipaamatta niitä värejä. :p Vaikka moni sarjan kovanluokan faneista puhuukin alkuperäisen mustavalkoisen puolesta, itse tutustuin sarjaan alunperin värilisenä. Vielä tärkeämpää on se, että Wendy Pini on mielestäni vain parhaimmillaan juuri värien kanssa työskennellessään. Hänen värien käyttönsä lisää syvyyttä ja yksityiskohtia tarinaan, jotka yksinkertaisesti eivät ole läsnä mustavalkoisessa versiossa.

Mielestäni Wendy on vain parhaimmillaan värillisenä ja siksi harmittaa, että tätä alkuperäisen sarjan toista osaa ei ole edullisesti saatavilla enää väreissä. Vanhojen painatusten jäljellä olevat kappaleet ovat hinnoiltaan niin hulppeita, että en vain raaski niitä ostaa. Eikä kaikkia ole edes saatavissa. Joten ei auta kuin tyytyä tähän mustavalkoiseen versioon ja toivoa, että jossain välissä tilanne muuttuu.

Teoksesta kustantajan sivuilla