Yle 1:llä esitetty dokumentti on alkuperäiseltä nimeltään Where Am I? ja nimi sopii mielestäni paremmin. Vaikka dokumenttikaan ei huomannut asiaa kunnolla jäsentää, suuntavaisto ja navigointi ovat kaksi eri asiaa.

Itselläni ei ole suuntavaistoa lainkaan: ilmansuunnat ovat mysteeri, eikä tarvita paljoakaan ennen kuin olen jo hukannut tiedon siitä, mistä suunnasta olen tulossa tai miten eri alueet ovat suhteessa toisiinsa suunnallisesti. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska osaan lukea karttaa ongelmitta, reittimuisti on melkein pettämätön ja mikä tärkeintä, osaan olla eksyksissä. Viimeinen tarkoittaa sitä, että en panikoi eksyttyäni, vaan ryhdyn selvittämään tilannetta rauhallisesti ja järkeä käyttäen. Taito on kehittynyt vuosien varrella, kun olen viettänyt enemmän aikaa eksyksissä kuin mitenkään muuten.

Dokumentissa oli kyllä mukana ihmisiä, joiden suuntavaisto on selvästi vielä olemattomampi kuin omani ja joilla ei ollut kykyjä tai opittuja taitoja, joilla korvata sitä, kuten minulla. Enemmän dokumentissa kuitenkin käsiteltiin niitä tapoja, joilla ihminen hahmottaa ja jäsentää ympäristlään kuin varsinaisesti suuntavaistoa tai navigointia. Nämä kaikki ovat toki toisiinsa liittyviä asioita ja puutteet yhdessä vaikuttavat nopeasti myös toiseen.

Dokumentissa tutkitaan ihmisten ja eläinten eroja, GPS-paikantimien yleistymisen vaikutusta suunnistustaitoihin sekä naisten ja miesten keskimääräisten kykyjen välisiä eroja. Mitään tyhjentäviä vastauksia on tietenkin vaikea antaa, mutta sillä välin asiasta kiinnostuneille kyseessä on oikein kiinnostavaa katsottavaa.

Dokumentista Ylen sivuilla