Pelottavaa huomata, että tämänkin elokuvan julkaisusta on jo melkein pari vuotta, ja olen vasta nyt ehtinyt sen pariin. @_0 No, oli miten oli, Studio Ghiblin elokuvat ovat aina olleet minulle mieleen, eikä Kaguyahime ole poikkeus. Itse asiassa se jää varmasti yhdeksi suosikeista, vaikka ei onnistukaan peittoamaan Mononogehimeä tai Nausicaata.
Ainakaan tarinaltaan. Kuvamaailmaltaan vesiväreissä loistava, orgaaninen Kaguyahime on monin tavoin aikaisempaa, perinteisempää tuotantoa kauniimpaa katsottavaa. Tosin tyylit ovat niin erilaisia, että vertailua on vaikea ja oikeastaan epäreilua tehdä. Musiikki puolestaan on kaikissa kolmessa elokuvassa verrattoman Joe Hisaishin käsialaa, joten ei ole yllätys, että se on mieleen.
Mutta niin on kyllä mainitsemani kuvamaailma. Henkiin heränneeltä vesivärimaalaukselta vaikuttavan elokuvan ulkoasu sopii satumaisen tarinan luonteeseen erinomaisesti ja on kaikin puolin kaunista katsottavaa niin isolla kuin pienelläkin ruudulla. Jotenkin elokuvan tekijät onnistuvat luomaan yksityiskohdiltaan rikkaan maailman, joka saman aikaisesti pitäytyy vain tärkeimmissä elementeissään. Kokonaisuus kertoo tarinan erinomaisesti jopa ilman sanaakaan, pelkästään ilmeikkäällä taiteellaan.
Itse tarina perustuu vanhaan japanilaiseen kansansatuun bambuprinsessasta, joka syntyy bambuntaimenesta. Hieman Grimmin veljesten tarinaa Peukaloisesta muistuttavan tarun prinsessa kasvaa hälyttävää vauhtia ja hänen ottoisänsä, bambunleikkuri, löytää bambuistaan kultaa, jonka avulla tytöstä muovataan aivan oikea prinsessa, kunnes hänen täytyy palata todelliseen kotiinsa kuuhun.
Toisin kuin monissa tunnetuimmissa länsimaisissa satujen filmatisoinneissa, Takahata ei lähde muuttamaan tai modernisoimaan tarinaa, vaan kertoo sen sellaisenaan. Lopputulos on yllättävän pitkä ja seesteinen satu, jonka voi huoletta näyttää niin nuorelle kuin vanhallekin katsojalle. Tarina ei myöskään sisällä samanlaisia moralisointeja kuin länsimaiset sadut.
Musiikki on, kuten sanottua, Joe Hisaishin käsialaa. Hänen kevyt, aaltoileva sävellyksensä sopii erinomaisesti elokuvan pastellisävyiseen maailmaan, joten jälleen kerran hänen ansiostaan elokuvaa on ei ainoastaan hieno katsoa, vaan myös kuunnella. Myös ääninäyttelijät tekevät erinomaista työtä sekä japaniksi että suomeksi.
Bluray julkaisu on luonnollisesti hienon näköinen ja sisältää elokuvan lisäksi täysipitkän dokumentin sen valmistamisesta, jossa tekijät kertovat varsin avoimesti elokuvan kohtaamista haasteista. Varsinkin Takahatan näkemys ei aina saanut studiossa vastakaikua, puhumattakaan hänen perfektionismistaan, ja hänen kaipaamansa tyyli pakotti animaattorit opettelemaan ammattiaan alusta asti uudelleen. Itsepäisyys johtaa tässä tapauksessa kuitenkin menestykseen, sillä teos on sekä erinomainen elokuva, taidonnäyte että hitti, ja sitä voi suositella kaikille satujen ja animaatioiden ystäville.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.